Omistusasunto poikii vuokra-asuntoja

Ikioma koti on suomalaisille elämän perusta. Niin on meille opetettu.

1980-luvun lopun hurjat korkohulinat ja niitä seurannut 1990-luvun lama iskostivat meihin lainan pelon. Lainaa pitää ottaa mahdollisimman vähän ja se pitää maksaa mitä pikimmin pois.

Kauhistelemme ruotsalaisten mentaliteettia, jonka mukaan asuntolainasta maksetaan lähinnä korkoja ja yli jäävä raha käytetään kulutukseen.

Ja onhan se kauheaa, kun mitään ei jää käteen. Mutta onko se laina niin pahasta?

Jotain pitäisi tässä yhteiskunnassa pienen ihmisen keksiä. Maailma on muuttunut. Pitäisi reagoida siihen, että väestö ikääntyy.

Yhteiskunnassa on miljoona eläkeläistä, joille loppujen pitäisi maksaa eläkkeet. Jostain on pakko tinkiä. Yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi jo sovittuihin ja nautinnassa oleviin eläkkeisiin ei haluta koskea.

Mutta nuorempien sukupolvien eläkkeistä kyllä niistetään jos jonkinmoisin leikkurein. Epäilemättä tulevina vuosikymmeninä eläkeikääkin nostetaan edelleen.

Mitä keinoja jää käteen työikäisten ja tulevien työikäisten sukupolville huolehtia siitä, että hyvinvointia riittää omallekin kohdalle eläkeikäisenä?

Hypoteekkiyhdistys lanseerasi aikoinaan käänteisen asuntolainan, jolla ikääntyneet voivat vapauttaa omistusasunnostaan rahaa käyttöönsä. Valtavaa suosiota tämä järjestely ei ole saanut.

Moni on tullut siihen tulokseen, että pää voi jäädä vetävän käteen. Vaikka pelkää kuolevansa heti kuusikymppisenä, voi elämän päiviä riittää yhdeksännelle kymmenelle.

Jos asunnon rahat on syöty seitsemänkymppisenä, mistäs sitten rahaa saadaan, kun asuntokin on jo syöty alta?

Mitä jos laittaisimmekin omistusasuntomme tuottamaan paljon aikaisemmin? Kotia voi käyttää sijoituslainan vakuutena.

En nyt tarkoita, että pankista haetaan hinnalla millä hyvänsä sijoituslainaa, joka heitetään suoraan ”Talvivaaraan”.

Mutta mitäpä jos omaa kotia käyttäisi lisävakuutena sijoitusasunnon ostamisessa? Ostokohteena yksiö tai kaksio, joka sijaitsee jossain kasvukeskuksessa sopivalla etäisyydellä omistajastaan.

Jos vielä kohteen vuokrataso on sellainen, että vuokralla voi hoitaa asunnon yhtiövastikkeet ja lainanhoitokulut, sijoitusasunnon pitäisi alkaa kuulostaa kiinnostavalta vaihtoehdolta eläketurvaansa pohtivalle.

Toki tulevaisuuden tuoton eteen joutuu tekemään töitä.

Pitää ryhtyä vuokraemännäksi tai -isännäksi. Ottaa riski, että asukas vaihtuu kerran vuodessa. Etsiä uutta asukasta. Hankkia asuntoon uutta jääkaappia. Tehdä tai teettää tarvittaessa remonttia. Seurata asuntoyhtiön tapahtumia. Pitää kirjaa tuotoista ja menoista. Maksaa verot.

Sijoituslainan korot ovat muuten vähennettävä kulu. Samoin sen rikki menneen jääkaapin korvaaminen uudella. Tai maalipurkki, jolla seinät maalataan vanhan vuokralaisen jäljiltä.

Vaikka koko hommasta ei jäisi laina-aikana käteen kuin maksettavat verot, tuloksena olisi laina-ajan päätyttyä ikioma sijoitusasunto. Jonka voisi tarvittaessa realisoida – ja maksaa vaikka oman asunnon muuttamisen esteettömäksi.

Idean voi ajan saatossa monistaa. Omaan eläketurvaansa saa mukavan lisän, jos eläkeikään mennessä sijoitussalkussa onkin useampi velaton sijoitusasunto.

Avaa artikkelin PDF