Toimittajalta Rasisteja olemme kaikki
Tuoreen kyselyn mukaan joka seitsemäs suomalainen on rasisti.
En kyseenalaista tulosta, mutta toisilla menetelmillä olisi saatu toinen tulos. Harvardin yliopiston testien mukaan meistä melkein jokainen on rasisti, ainakin alitajuisesti.
Todennäköisesti sinä ja testatusti minä.
Arvoja ja asenteita mitattaessa vastaaja usein tietää, mikä on korrekti mielipide. Vastaukset liukuvat huomaamatta sitä kohti, jos oma mielipide ei ole ehdoton.
Toisaalta oma mielipide voi olla ehdottoman korrekti, vaikka alitajunta epäröi.
Harvardin testit pureutuvat alitajuntaan. Niissä pitää yhdistää valkoisia ja muunvärisiä ihmisiä hyviin ja huonoihin piirteisiin. Testi mittaa, onko hitaampaa yhdistää hyvät asiat värillisiin ja huonot valkoisiin kuin päinvastoin. Englanninkielisen testin voi tehdä verkossa.
Vastaajista 75 prosenttia on yhdistänyt hyvät asiat helpommin valkoisiin.
Kanadalainen käyttäytymistieteiden popularisoija Malcolm Gladwell on tehnyt testin useaan kertaan. Aina hän on suosinut valkoista. Vaikka hänen elämänsä rakkain ihminen, äiti, on värillinen!
Valkoisia suosiva 75 prosenttia on muuten laskettu kaikista vastaajista. Mustista kolmannes suosii valkoisia, toinen kolmannes mustia ja loput eivät tee ihonvärille eroa. Valkoisten omahyväisyys on siis selvästi yli 75 prosenttia.
Toki testiin vastanneiden enemmistö on amerikkalaisia, eikä siten suoraan rinnastettavissa suomalaisiin.
Testin paljastama ”piilorasismi” johtuu luontaisesta samankaltaisuuden suosimisesta ja kulttuurista, joka tieten tai tahattomasti toistaa vanhaa perintöä ja mainostaa valkoista rotua.
Ei ole kauan, kun Japanissa sarjakuvan sankarin erotti siitä, että hän oli ”arjalaisempi” kuin muut hahmot.
Gladwellin äiti Joyce kertoo anopistaan, joka vastusti valkoisen englantilaisen poikansa avioliittoa värillisen kanssa. Hänestä se oli luonnon ja Raamatun vastaista.
Samalla Joyce muistelee, kuinka Jamaikalla äidit iloitsivat, kun tytär nai edes hitusen itseään vaaleamman miehen. Hän tunnustaa itsekin olleensa lapsena ylpeä, että oli ”ruskea” eikä ”musta”.
Tuolloin Jamaikalla puolet väestöstä oli valkoisia ja he hallitsivat niin taloutta kuin julkista kulttuuria.
Myös Joycen anopin kauhistelu oli muilta opittua. Häihin mennessä hän joutui miettimään, mikä järjen ja sydämen mukaan on oikein. Joyce asteli alttarille anoppinsa häähuntu päässään.
Oudon ja erilaisen vastustamisen polttoaine on ”varma” huhu.
Samaan suuntaan vaikuttaa halu itse kuulua johonkin, ”meihin”. Yhteenkuuluvuutta edistää yhteinen uskomus – ja nimenomaan uskomus eikä tieto, koska tietoa ei voi rajata ”meille”.
On helppo hyväksyä ulkomaalainen työntekijä omassa yrityksessä. Hän on tuttu, kuuluu meihin. Muut ovat toisia.
Rasismia pitää vastustaa, koska siihen on niin helppo langeta, huomaamattaan.
Ei se aina helppoa ole. Kulttuuri, samankaltaisuutta suosivat vaistot ja oma etu houkuttelevat tekemään helppoja ratkaisuja, sellaisia, joita ei haluaisi muiden tekevän itselle.
Ihmisen erottaa eläimestä se, että ihminen voi valita tehdä oikein.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
