Suomenhevonen auttoi pelastamaan itsenäisyyden talvisodassa
”Suomenhevonen oli rintamalla aseveli siinä missä ihmisetkin. Sodissa olisi tullut selkään vielä enemmän, jos hevosta ei olisi ollut”, toteaa metsäpalveluyrittäjä ja viidennen polven suomenhevosmies Mika Lehtinen Kouvolan Myllykoskelta.
”Olemme itsenäisyyden velkaa myös sotahevoselle. Se selvisi kunniakkaasti tehtävästään isänmaan vartiossa ja vastasi sodan jälkeen jälleenrakentamisesta omalla vetovoimaisella panoksellaan”, vahvistaa niin ikään suomenhevosharrastaja Seppo Posio.
Lietolainen Posio on luennoinut sotien historiasta ja sotahevosesta.
Myös jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth toi parikymmentä vuotta sitten esiin suomenhevosen merkittävän roolin. Turvautuminen hevosiin varmisti huollon ja sotilaiden kuljetukset valta- ja kylätiestön ulkopuolella.
Seppo Posion haastattelemat veteraanit kertoivat, että hevonen luotti kanssaan työskennelleisiin ihmisiin ja osasi olla paikallaan pillastumatta silloinkin, kun tykin ammukset osuivat viereen.
Hevoset osasivat painautua maahan tai jopa suojautua kaivantoon ajomiehensä vierelle. Silti niitä menetettiin paljon, koska suurikokoista eläintä oli vaikea suojata tai naamioida.
”Hevosten hyvinvoinnin eteen tehtiin niin ruokinnallisesti kuin lääkinnällisesti kaikki mitä voitiin”, arvioi Mika Lehtinen, jonka äidinisä palveli hevosten kanssa lääkintäjoukoissa.
Hän jatkaa perinteiden ylläpitämistä Reserviratsastajat ry:n riveissä. Yhdistys on aselajeihin sitoutumaton maanpuolustuskilta, joka korostaa hevosen roolia paitsi sotien ratsuna, myös kuormahevosena.
”Vaikka valtiolle olisi tullut ehkä halvemmaksi lopettaa haavoittunut eläin, hevoset pyrittiin hoitamaan kuntoon, koska ne olivat yksityisten omaisuutta”, Posio toteaa.
Talvisodan aikana Suomessa vieraili hänen tietojensa mukaan ulkomaalaisia eläinlääkäreitä, jotka lausuivat arvostuksensa siitä, kuinka hevosia kohdeltiin ja hoidettiin.
”Suomalaisuuteen kuuluu, että jos jokin lainataan, se myös palautetaan”, jatkaa Suomen hevosurheilumuseon museomestari Juha Erola.
Museon mittava kuva-arkisto sisältää runsaasti kuvia myös sodista.
Loukkaantuneet hevoset hoidettiin ensin rintamalla sidontapaikoilla, sitten kenttäsairaalassa, josta ne siirrettiin usein Hämeenlinnan sotahevossairaalaan ennen palautusta kotiin tai rintamalle.
”Tämä oli kansantaloudellisesti valtava voimannäyte.”
Erola muistuttaa, että sodissa vältettiin viimeiseen asti hautaamasta miehiä rintamalle. Heidät tuotiin kotikontujen multiin. Molemmat käytännöt, niin miesten kuin hevosten kohtelu, ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia.
Mika Lehtinen ja hänen puolisonsa Taina, Matti Kurki ja Reserviratsastajat toteuttivat viime kesänä muistomerkin sodissa kaatuneille hevosille. Se paljastettiin Lehtisten tilan pihassa suomenhevosen päivänä syyskuun alussa.
”Sotahevosen patsaita on, mutta ei muistomerkkiä niille hevosille, jotka antoivat isänmaan puolesta henkensä. Ne hevoset, jotka jäivät kentälle, oli unohdettu”, Lehtinen perustelee.
Sotahevosten patsas seisoo Seinäjoella. Ainakin Vammalassa paljastettiin paikallisten, sotaan otettujen suomenhevosten muistolaatta suomenhevosen juhlavuonna 2007.
Talvisodassa kuoli tai katosi yli 7 200 hevosta. Jatkosodan tappiot olivat paljon raskaammat: Se vei lähes joka neljännen palvelukseen otetun hevosen eli noin 14 600 eläintä.
KAIJALEENA RUNSTEN
Lähteenä on käytetty vuonna 2014 ilmestynyttä tietokirjaa Suomenhevonen – Arjen sankari sekä Seppo Posion kirjoittamia artikkeleita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
