vierasyliö USA:ssa maatalouspolitiikka säilyttää viljelijöiden tulot

Edustajainhuoneen ja senaatin neuvottelijat pääsivät maanantaina 27. tammikuuta 2014 molemminpuoliseen sopuun uuden 5-vuotisen maataloustulolain sisällöstä.

Voimaan tullessaan uusi laki lopettaa suorat maksut viljelijöille, mutta laajentaa hallituksen tukemia viljavakuutusohjelmia. Vähävaraisille ihmisille tarkoitettua ruoka-apuohjelmaa laki leikkaa noin prosentin verran.

Ruoka-apuohjelmaan

republikaanienemmistöinen edustajainhuone esitti alun perin merkittävästi suurempia leikkauksia, mutta tässä kohtaa lakiesitystä näkyy myös Valkoisen Talon isännän kädenjälki. Presidentti Obama antoi ymmärtää, että hän tulisi

käyttämään presidentille kuuluvaa veto-oikeuttaan ja estämään lain voimaantulon, jos leikkaukset ruoka-apuohjelmaan olisivat kovin suuria.

Sosiaalipolitiikan piiriin luettava elintarvikekuponkiapu on USA:ssa ollut aina erittäin laajaa. Viime vuosina ohjelman koko on ollut noin 80–100 miljardia dollaria vuodessa ja sen piirissä on 47 miljoonaa kansalaista. Rahat otetaan maatalousministeriön budjetista. Apu on omiaan lisäämään maataloustuotteiden menekkiä.

Suurella vaivalla neuvoteltu

ja peräti lähes 1 000 sivun

mittainen lakiluonnos läpäisi keskiviikkona 29. tammikuuta kongressin edustajainhuoneen käsittelyn äänin 251 vastaan 166. Tiistaina 4. helmikuuta esitys läpäisi senaatin käsittelyn äänin 68 vastaan 32. Presidentti Obama vahvisti lain

perjantaina.

Paitsi sivumäärältään myös merkitykseltään tämä kerrallaan 5-vuotiseksi säädettävä maataloustulolaki on huomattavasti laajempi kuin sen tällä kertaa suppea nimi Agricultural Act 2014 antaa ymmärtää.

Lain piirissä lasketaan olevan 16 miljoonaa työpaikkaa maatalous- ja elintarvikesektorissa – ja sillä on vaikutuksensa alan liiketoimintaympäristöön.

USA:n harjoittaman maatalouspolitiikan erityispiirteet syntyvät sen maatalouslainsäädännön hierarkkisesta kerrostuneisuudesta.

USA:ssa keskeiset maatalouslait on säädetty luonteeltaan pysyväisiksi. Kuitenkin niiden voimassaoloa voidaan keskeyttää korvaamalla ne määräaikaisilla, yleensä 5 vuotta kerrallaan voimassa olevilla koostelaeilla.

Vuoden 2012 huhtikuussa

liittovaltion senaatin maa-, metsätalous ja ravitsemusvaliokunta antoi esityksensä vuoden 2012 jälkeiseksi maatalouspolitiikaksi seuraavalle 5-vuotisjaksolle. Koostelain tarkoitus oli korvata varainhoitovuoden 2012 lopussa (30.9.2012) päättyvä edellinen 5-vuotinen maataloustulolaki.

Samalla esityksen tavoitteena oli vähentää liittovaltion budjettialijäämää 23 miljardilla dollarilla 10-vuotiskauden 2013 –2022 aikana. Senaatin käsittelyn esitys läpäisi kesäkuussa

2012.

Edustajainhuoneen maatalousvaliokunnassa maataloustulolakiesitystä kuitenkin korjailtiin, jonka seurauksena esitystä ei enää voitu antaa presidentin vahvistettavaksi. Toisaalta pysyväisyyttä edustavaa vuoden 1949 maataloustulolakiakaan ei haluttu ottaa käyttöön.

Maidon osalta vuoden 1949 maataloustulolaki olisi johtanut epätavallisen korkeisiin vähittäismyyntihintoihin markkinoilla, koska hallitus olisi ollut

pakotettu ostamaan maitoa markkinoilta tuplahintaan

nykyisiin verrattuna.

Syntyneessä poliittisessa

pattitilanteessa senaatin ja edustajainhuoneen maatalouskomitean puheenjohtajat sopivat menettelystä, jolla vuonna 2012 päättyvän maataloustulolain voimassaoloa jatkettiin 30.9.2013 asti. Tänä aikana demokraattien ja republikaanien uskottiin pääsevän sopimukseen liittovaltion budjettialijäämää vähentävistä säästöleikkauksista, minkä samalla katsottiin olevan uuden maataloustulolain voimaantulon edellytys.

Agricultural Act 2014 nimellä kulkeva maataloustulolain

arvioidaan tuovan maatalousbudjettiin säästöjä 10-vuotisajanjakson 2014–2023 aikana yhteensä 17 miljardia dollaria.

Säästöt maataloustulolaissa toteutetaan poistamalla viljelijöille maksettavat suorat maksut, suhdannevaihteluita tasaavat maksut sekä tuloperusteiset suhdannevaihteluiden vaikutuksia tasaavat maksut. Näiden vaikutukset viljelijöiden tuloihin olisivat noin 5 miljardia dollaria vuodessa. Myös ympäristötukiohjelmien määrä vähennetään nykyisestä noin puoleen.

Näitä korvaa – joskaan ei

täysimääräisesti – käyttöön otettava uusi riskitakuuohjelma, joka käsittää vehnän, maissin, durran, ohran, kauran, riisin, soijan, öljykasvien, ja maapähkinöiden sekä valkuaiskasvien viljelyn.

Kylvetyn kokonaisalan sijaan korvausta maksetaan 86 prosentista perusalasta, milloin satovuoden toteutunut tuotto jää takuutasoa pienemmäksi. Samalla viljojen tavoitehintoja nostetaan.

USA:ssa erityisesti vuosille 2002–2007 ja 2008–2012 hyväksytyt 5-vuotiset maataloustulolait ovat kasvattaneet maatalouden tukia varsin tuntuvasti.

Uruguayn kierroksen varsinaisen täytäntöönpanokauden

jälkeen USA on nostanut maataloudelleen osoittamansa tuen

kokonaismäärän täytäntöönpanokautta edeltäneestä 60 miljardista dollarista 140 miljardiin dollariin. Tämä on paljon verrattuna esimerkiksi maataloustuotannon arvoon, joka

vuonna 2011 oli USA:ssa 381 miljardia dollaria.

Perussyy USA:n maataloustukien kasvuun on sama kuin muillakin.

Reaalitaloudelliset tekijät huomioon ottaen maatalouden tukijärjestelmistä luopuminen merkitsisi pitkällä aikavälillä elintarvikkeiden tarjonnan

vähenemistä ja sitä kautta elintarvikkeiden hintatason huomattavaa nousua. USA:n tukipolitiikka osoittaa osaltaan, että edes USA:ssa ei tähän lopultakaan oltu valmiita.

JOUKO NIEMINEN

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva

valtiotieteiden maisteri ja hän oli kauppapolitiikan asiantuntija MTK:ssa vuosina 1990–2013.

Avaa artikkelin PDF