Voiko pääministeripuolue voittaa eduskuntavaaleissa? Kun talouskasvu kiihtyy, keskustan kannatus laskee ja kokoomuksen nousee

Puolueiden kannatuksen muutos hallituksessa ja oppositiossa. Kuva: Jukka Pasonen

Pääministeri Juha Sipilä ja keskusta uskovat, että talouskasvun kiihtyminen voi vielä pelastaa puolueelle vaalivoiton. Aiemmin sellainen tilanne on kylläkin vienyt keskustan vaalitappioon.

Kymmenen viime eduskuntavaalin tulokset kertovat, että keskustaan on turvattu silloin, kun talouden näkymät ovat pilviset. Kun aurinko taas paistaa, kasvun hedelmät korjaa varmimmin kokoomus.

Ensi eduskuntavaaleissa kokoomuksellakin on kuitenkin rasitteena hallitusvastuu. Lähimenneisyyden vaalihistoria näyttää saman kuin kannatusgallupit: oppositio lihottaa, hallitusvastuu kuihduttaa suurimpien puolueiden kannatusta. Poikkeuksiakin on toki ollut, mutta harvoin.

Kymmenen viime eduskuntavaalin tulokset kertovat oman tarinansa menneestä.

Tulevaisuuttakin voi menneen perusteella arvuutella. Mennyt ei kuitenkaan ole tulevan tae. Sinuhe Egyptiläistä mukaillen: poikkeuksia on aina ollut ja on aina tuleva, silloin tällöin.

Vaalitulosten kertomaa ei ole tässä mitattu muilla tilastollisilla menetelmillä kuin tapahtumakerroilla ja keskiarvoilla. Tuloksiin on voinut vaikuttaa muitakin tekijöitä kuin ne, joita tässä tarkastellaan. Pääministeripuolue on jatkanut 40 vuoden aikana yli vaalien neljä kertaa kymmenestä: SDP 1979, 1983 ja 1999, keskusta 2007. Se ei siis ole mahdotonta, eikä edes varsin harvinaista.

Tilanne on haasteellisempi, jos voitoksi lasketaan vain ääniosuuden kasvattaminen. Siinä pääministeripuolue on viimeisimpien 40 vuoden aikana onnistunut vain kahdesti: SDP 1983 ja 2003.

Vuoden 2003 äänimäärän lisäys ei kuitenkaan turvannut SDP:n Paavo Lipposelle kolmatta kautta pääministerinä. Keskusta meni ohi.

Hallituksen kakkospuolueista äänimääräänsä ovat 40 vuoden aikana pystyneet kasvattamaan sekä keskusta että kokoomus kerran.

Huomattavasti useammin kannatus on hallitusvastuun jälkeen kärsinyt. Ääniosuudella mitattuna keskustan, kokoomuksen ja SDP:n yhteenlaskettu vaalimenestys hallitusvastuun jälkeen on 4 voittoa, 1 tasapeli ja 15 tappiota kymmenen edellisvaalin aikana.

Keskimäärin hallituksen pääpuolueiden ääniosuus väheni näissä vaaleissa 1,7 prosenttiyksikköä. Pääministeripuolueen tappiot olivat keskimäärin 2,4 prosenttiyksikköä, kakkospuolueen yksi prosenttiyksikkö.

Oppositiossa samat puolueet ovat samana aikana saavuttaneet yhdeksän voittoa kymmenestä. Poikkeus on SDP:n vaalitappio 2011.

Keskimäärin keskusta, kokoomus ja SDP ovat lihoneet oppositiokausillaan liki 3 prosenttiyksikköä.

Eniten pääministerivastuu on verottanut keskustan kannatusta. Kolmesta tappiosta kaksi suurinta tulivat, kun kumppanina oli kokoomus.

Vastaavasti keskusta on lihonut eniten, kun se on joutunut oppositioon.

Hallituskausien äänimenetyksiä ja oppositiossa lihomista selittävät tyytymättömyys hallituksen päätöksiin ja opposition vaalilupaukset.

Oma vaikutuksensa on myös sillä, että pääministerin paikan antavaan vaalivoittoon tarvitaan poikkeuksellinen piikki puolueen äänimäärään. Seuraaviin vaaleihin mennessä voittaneiden puolueiden äänimäärä pyrkii palautumaan kohti piikkiä edeltänyttä aikaa.

Talouden kehitys näyttäisi vaikuttavan etenkin keskustan vaalimenestykseen. Puolue on saavuttanut suurimmat vaalivoittonsa, kun talouskasvu on ennen vaaleja ollut hidasta.

Suurimmat vaalitappiot keskusta on puolestaan kärsinyt kiihtyvän talouskasvun aikana.

Kokoomuksella näyttäisi puolestaan olevan päinvastoin. Puolue menestyy, kun taloudessa on hyvä aika ja vaikeuksissa se on vaikeana aikana. Yhteys talouskasvuun on kuitenkin heikompi kuin keskustalla.

Myös SDP näyttää menestyneen aavistuksen verran paremmin hyvän kuin huonon talouskasvun aikana.

Taloustilanteen mittarina on tässä käytetty vaalia edeltävän vuoden bkt-muutosta. Havainnot ovat suuntaa antavia ja koskevat kymmentä viimeisintä eduskuntavaalia.

Huomioon pitää tietysti ottaa se, onko puolue ollut hallituksessa vai oppositiossa. Kun keskusta on saavuttanut suurimmat vaalivoittonsa oppositiossa hitaan talouskasvun aikana, johtuuko menestys taloustilanteesta, oppositio­asemasta vai kummastakin? Siihen pelkät vaalitulosnumerot eivät vastaa.

Vastaavasti voidaan kysyä, rohkaiseeko nopea talouskasvu äänestäjiä kokoomuslaiseen ajatteluun.

Joka tapauksessa on parien vaalien ennakkotapaus siitä, että äänestäjät eivät ole palkinneet keskustaa sen johtaman hallituksen taloussaavutuksista.

Tilastoista voisi verrata myös sitä, minkä puolueen johdolla talouskasvussa on saavutettu parhaat lukemat. Pääministeripuolueista ykkönen olisi silloin keskusta ja kakkonen SDP.

Vertailun ongelma on, että hallituksen talouspolitiikan lisäksi talouskasvuun vaikuttaa kansainvälinen suhdanne.

Äänestysprosentista huolta kantavat kaikki puolueet.

Erityistä syytä siihen näyttäisi olevan perussuomalaisten lisäksi SDP:llä ja vasemmistoliitolla. Niissä viidessä vaalissa, joissa äänestysinto on hiipunut edellisvaaleista, vasemmistopuolueet ovat kärsineet keskimäärin parin prosenttiyksikön tappion.

Sen sijaan keskusta ja RKP näyttävät päinvastoin hyötyvän, jos äänestysprosentti laskee. Vähäisemmässä määrin se on pätenyt myös kokoomukseen – ja vihreisiin, vaikka toisin usein väitetään.