Paatero, Ala-Pietilä ja luottamuspula
kolumni: mikael pentikäinen
Paatero antaa Juha Sipilälle yhden lisäsyyn pohtia, onko SDP sopiva hallitukseen.
Vaalivoittaja Juha Sipilä on tapaillut tällä viikolla tiiviisti puoluejohtajia. Hän selvittää ”luottamuskierroksella”, kenen kanssa voi syntyä hyvä yhteistyö.
Sipilä on testannut kumppaniehdokkaita käymällä läpi mm. viime aikojen politiikan ongelmia. Hän haluaa tietää, miten niitä ratkomalla olisi saatu parempia tuloksia.
Sipilä haluaa hallitukseensa kollegiaalisen johtamistavan, jossa toimitaan joukkueena, tehdään vaikeat ratkaisut yksituumaisesti, seistään päätösten takana yhdessä eikä aiheuteta epämiellyttäviä yllätyksiä.
Kollegiaalinen johtaminen on vaikeaa. Suomen nostaminen vaatii kuitenkin uutta johtajuutta. Se ei voi syntyä, jos uusikin hallitus on loputon riitapesä.
Jos nykyhallituksen onneton keskinäinen luottamus oli vaalihuumassa unohtua, omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) palautti sen taas mieliimme.
Paatero yllätti hallituskumppanit erottamalla valtion omistajayhtiön Solidiumin hallituksen vetäjän Pekka Ala-Pietilän. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) oli ”todella närkästynyt”. Syvää närkästystä on muuallakin.
Vapaavuoren mielestä väistyvän hallituksen ei pitäisi tehdä merkittäviä päätöksiä. Solidiumin puheenjohtajan vaihto on kiistatta sellainen.
Yleensä vaalien jälkeen väistyvä hallitus hoitaa vain välttämättömät asiat, koska kansa on jo valinnut uudet päättäjät. Se on hyvä tapa.
Paatero ei ole juuri avannut Ala-Pietilän potkujen perusteita. Selitys on ollut tavanomaista omistajajargonia.
Taustalla on kuitenkin jo pitempiaikainen jännite ministerin, hänen virkamiestensä ja Solidiumin hallituksen johdon välillä. Ala-Pietilä on halunnut pitää Solidiumin etäällä poliittisesta ohjauksesta, ja Paatero on kokenut saavansa huonosti tietoa.
Asiaa ei ole auttanut Ala-Pietilän ja omistajaohjausta johtavan Eero Heliövaaran hieman tulehtunut suhde. Virkamiehet myös kokevat, että Solidium on liian itsenäinen.
Lisäksi on ollut asioita, joita Solidium ei ole ministerin mielestä hoitanut hyvin. Talvivaara on niistä yksi. Paatero on myös saanut selitellä kotimaakunnassaan ja ay-piireissä, miksi Solidium on sallinut Stora Enson siirtymisen lähes kokonaan ruotsalaisten hallintaan.
Solidiumin ja ministerin jännite ei ole uusi asia. Myös aiempi omistajaohjausministeri Heidi Hautala (vihr.) oli ongelmissa Solidiumin kanssa.
Ala-Pietilä oli lähteä jo Hautalan aikana, koska ei halunnut nähdä, miten paljon Solidiumin asiat aiheuttivat painetta ministerille, Hautala avautui Uudessa Suomessa.
Ala-Pietilä on yritysjohtajien aatelia. Hänestä olisi tullut Nokian toimitusjohtaja, jos hän olisi halunnut.
Olen joskus istunut samassa hallituksessa kuin Ala-Pietilä. Hän on joukkuepelaaja, joka näkee suuret linjat. Hän tietää, miten hallituksia johdetaan ja miten niissä toimitaan rakentavasti. Hän antaa arvon myös omistajalle.
Hän ei ryskyttele, mutta toimii sen puolesta, minkä kokee oikeaksi. Myös Solidiumia hän on johtanut hyvin.
Ehkä hän nyt puolusti periaatetta, johon uskoi ja joka on papereihin kirjattu. Poliitikot hän mieluusti olisi pitänyt riittävän etäällä Solidiumista.
Paateron päätöksellä oli puheenjohtaja Antti Rinteen (sd.) tuki. Paateron toiminta kertoo siis samalla SDP:stä.
Siksi Paatero antaa Juha Sipilälle yhden lisäsyyn pohtia, onko SDP:n toimintatapa sopiva hallitukseen, joka perustaa kollegiaaliseen johtamiseen.
Demareiden sivuutus ei ole Sipilälle helppoa, sillä keskustan puolue-eliitin valtavirta mieluilee SDP:tä mukaan.
Tapaus antaa eväitä myös omistajaohjauksen organisoinnin pohdintaan. Omistajaohjaus on yleensä aiheuttanut ongelmia vastuuministerille.
Sipilä saattaa päätyä pitämään valtioneuvoston kansliaan kuuluvan yksikön pääministerin ohjauksessa.
Sipilällä on nykypoliitikoista ylivertainen yrityskokemus. Miksi hän siirtäisi vahvuusalueensa jonkin muun kontolle, mutta joutuisi kuitenkin kantamaan siitä poliittisen vastuun?
Siksi ennustan, että omistajaohjaus on ensi vaalikaudella pääministerin tarkassa seurannassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
