Salmut vaihtoivat urakoinninomiin nurmenkorjuukoneisiin
Asko Salmu Kalajoelta ryhtyi paalamaan säilörehun pari vuotta sitten. Rehuvaraston rakentamista voitiin lykätä muutamalla vuodella. Lisäksi omat pojat kaipasivat konehommia. Aki Paavola Kuva: Viestilehtien arkistoKALAJOKI (MT)
Kalajoen Eteläkylällä asuvat Marja-Liisa ja Asko Salmu palasivat kaksi vuotta sitten omiin koneisiin nurmen korjuussa. Niitosta huolehtii edelleen urakoitsija, mutta paalaus hoidetaan itse.
Tilalla on 70 lypsylehmää ja nuorkarjaa pidetään uusinnan tarpeisiin. Vuosikymmen sitten Salmut vuokrasivat isomman navetan kolmen kilometrin päästä ja kaupat tehtiin 2007. Lehmät lypsetään lypsyasemalla. Nurmea on 60 hehtaaria ja viljaa satakunta.
Kalajokivartta myötäilevän Etelänkylän uusjako valmistui pari vuotta sitten, mikä paransi ratkaisevasti tilusrakennetta. Nurmilohkojen keskikoko on yli 10 hehtaaria ja pellot ovat aiempaa lähempänä talouskeskusta.
Salmut eivät olleet tyytymättömiä urakoitsijoihin. Päinvastoin. Työjälki tyydytti ja kustannuksetkin olivat kohtuullisia.
Tila oli viime vuosikymmenen lopulla mukana Valion ja Kemiran Artturi-hankkeessa ja korjuukulut olivat keskimääräistä pienemmät. Silloin koko nurmenkorjuu teetettiin urakoitsijoilla.
Salmujen mukaan vaihtoon oli useita syitä. Tilan 13- ja 20-vuotiaat pojat ovat innokkaita konemiehiä ja olivat valmiita korjuutöihin. Töitä ulkoistetaan usein työvoimapulan takia. Tämän kokoisilla tiloilla nurmen korjuu on niin iso työ, ettei siitä yleensä selvitä tilan omin voimin, Asko Salmu sanoo.
Viime kesänä talteen saatiin 10–15 hehtaarin nurmisato päivässä. Kun korjattavaa on 60 hehtaaria, urakka vie helposti viikon. Sen pidempään korjuuta ei voi viivyttää laadun kärsimättä.
Omilla koneilla haettiin myös lisäaikaa uusien siilojen rakentamiseen. Säilörehu oli siihen saakka tehty aumoihin.
Päätös omiin koneisiin siirtymisestä syntyi kaksi vuotta sitten. Maatalouskaupasta löytyi hetken seisonut uusi paalain ja käärin ostettiin käytettynä. Yhteishinta jäi alle 30 000 euron.
Paalain ja käärin ostettiin yhdessä naapurin luomutilan kanssa.
Asko Salmu uskoo, että korjuukulut pysyvät kurissa myös omilla koneilla. ”Tuskin kulut nytkään isoja ovat, vaikka laskelmia ei ole tehty.”
Viime kesänä paalattiin 4 000 säilörehupaalia, josta Salmuille 1 800. Pikkuisen myös urakoitiin.
Luomutila sopii kumppaniksi, sillä apilavaltainen nurmi korjataan muutama päivä timoteivaltaista myöhemmin. Paalaimen kapasiteetti ei riittäisi, jos molempien tilojen nurmet pitäisi korjata samaan aikaan.
Pyöröpaalisäilörehuun siirtyminen ei Salmujen mukaan ole vaikuttanut rehun laatuun. Kummallakin menetelmällä saadaan laadukasta nurmirehua.
Salmut käyttävät aperuokintaa. Pyöröpaalia joutuu pyörittämään ja silppuamaan vaunussa pidempään kuin aumasta irrotettua. Toisaalta annostelu on helppoa.
Salmut pitivät Artturissa mukana oloa hyödyllisenä. Rehun laadusta saatiin tarkat tiedot, samoin ravinnetaseista, paljonko peltoon laitettiin ja paljonko saatiin ulos. Myös korjuukustannuksista sai tarkat tiedot ja niitä saattoi verrata muihin saman kokoisiin tiloihin.
Nurmien uusimisväli lyheni, sillä nuorten nurmien sato oli isompi ja rehun laatu parempi kuin pitkään viljelyssä olleilla nurmilla.
Aiotteko jatkaa omilla koneilla?
”Ainakin toistaiseksi. Mikäli maatalouskoulua käyvä poika innostuu jatkamaan tilanpitoa, tilannetta voidaan miettiä. Navettaa on mahdollista laajentaa ja samalla miettiä rehuvarastoja”, isäntäpari miettii.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
