Ruoka puuttuu elinkeino-ministeriön kasvulistalta
Jaakko Kiander (vas.), Leena Mörttinen, Jan Vapaavuori ja Lauri Ihalainen keskustelivat Suomen suunnasta. Mikko Mela Kuva: Viestilehtien arkistoTyöministeri Lauri Ihalainen (sd.) ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) pitävät tärkeänä ”pohdiskella” maailman tilaa ja Suomen suuntaa.
Niinpä mietintämyssystä nostettiin perjantaina Elinkeino- ja teollisuuspoliittinen linjaus, jolla koetetaan saada ote kituvien talousnäkymien, katoavien työpaikkojen ja kasvavan rahantarpeen ongelmaan.
Tähtäimessä on korkea osaaminen ja palkkataso, alueiden kilpailukyky ja pärjääminen kansainvälisesti.
60-sivuisessa kirjasessa mainitaan kasvualoina metsäteollisuuden uudet tuotteet, kaivostoiminta ja luonnonvaratalous yleisesti, puhtaat tekniikat ja matkailu, tietotekniikka, palvelut ja luova talous. Elintarviketuotantoa ja -vientiä ei mainita lainkaan, ehkä liian itsestäänselvänä.
Ruuantuotanto mainitaan, kun fosforin pelätään loppuvan ennen öljyä. Fosforin käytön hallinnasta ennustetaankin veden puhdistuksen ja puhtaan energiantuotannon rinnalle isoa bisnestä.
Luonnonvaratalous nähdään kaikkinensa merkittävänä tulevaisuudenalana, kun fossiiliset polttoaineet hupenevat, ympäristöongelmat pahenevat ja maailman väestö jatkaa lisääntymistään. Samalla energiankulutus kasvaa ja päästörajat tiukkenevat.
Ministerit kuitenkin muistuttivat, ettei valtiovalta valitse menestysaloja, vaan luo edellytyksiä yritystoimintaan.
Lähtökohta on, että Suomeen tulisi saada 200 000 uutta yksityistä työpaikkaa.
Niissä luotetaan erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja työelämän ulkopuolella olevien työllistämiseen: nuoriin, vanhoihin ja osatyökykyisiin.
Keinoja hallitus pääsee miettimään jo torstaina, kun se kokoontuu tarkastelemaan hallitusohjelmaansa. Ihalaisen mukaan veroista, säästöistä tai kannustimista ei ole luvassa lukuja, vaan niiden aika on vasta maaliskuussa hallituksen kehysneuvotteluissa.
”Tottakai yritysten edellytyksiä pitää parantaa”, hän sanoi.
Vapaavuoren mukaan luvassa on jotakin ”samantyyppistä” kuin 1990-luvun laman keskellä, kun lisättiin tutkimus- ja kehitysrahoihin ja alennettiin yhteisöveroa.
Linjauksen kiintoisia mainintoja ovat SDP:n kannalta ”julkisen vallan tehtävien rajaaminen” ja kilpailulta vapaiden saarekkeiden poistaminen sekä ”työmarkkinajärjestelmän kehittäminen” tehtäväkohtaiseksi.
Haasteita piisaa.
Nykyinen hyvinvointi ja yhteiskuntajärjestelmä edellyttävät talouskasvua. Se on kuitenkin hiipunut 1960-luvulta lähtien yhden prosenttiyksikön vuodessa.
Työpaikkojen määrä on jäänyt 1990-luvun alapuolelle.
Suomi on erilaisilla mittareilla kilpailukykyinen maa, mutta se ei näy kasvuna ja työpaikkoina. Pitää tutkia, miksi ei näy, Vapaavuori sanoi.
Vienti on keskittynyttä: 25 yritystä vastaa yli 50 prosentista viennistä.
Korkean jalostusasteen vienti on vähentynyt.
Eläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander haalisi tosissaan investointeja, hyödyntäisi maahanmuuttajia ja vetäisi valtiona energia-, puolustus- ja laivahankinnoissa reilusti kotiinpäin.
Ihalaisen mukaan monessa maassa toimiva tölkkifirma perusti tehtaan Mäntsälään, koska Suomessa on osaavaa työvoimaa, vakaat olot, sopiva verotus ja alussa autettiin.
Yksi haaste on, että globaalit arvoketjut pilkkoutuvat. Esimerkiksi Applella ja Ikealla ei ole omaa tuotantoa lainkaan. Toisaalta Nokian älypuhelimen arvosta 40 prosenttia tuli Suomeen, vaikka koje valmistettiin Kiinassa.
”Ovatko yrityksen ja yhteiskunnan edut vielä samat eli onko niin, että kun firma pärjää, Suomi pärjää?”, Ihalainen kyseli.
”Suuri osa työpaikoista on jo ulkomailla, eli siinä mielessä kansainvälistymisessä on onnistuttu”, Kiander veisteli.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
