Nostan hattua keskustelun avaukselle

Nostan hattua toimittaja Heli Virtaselle, joka teki jutun agronomi Mauno Ylisen johtamasta MTK-järjestön kehittämissuunnitelmasta.

Lienee ihan ensimmäisiä kertoja, kun tämäntyyppinen asia saa ennakkojulkisuutta ja nostattaa yleistäkin keskustelua ja pohdiskelua.

Tavanomaista on – kokemukseni mukaan – että asiat tuodaan ”valmiiksi pureksittuna” yhden vaihtoehdon pohjalta MTK:n valtuuskunnan käsittelyyn.

Onko nyt kyseessä uusi menettelytapa ja askel avoimuuden lisääntymiseen? Toivottavasti järjestötoimintaa tarkastellaan nyt kokonaisuuden ja jäsenen näkökulmasta, ei niinkään

vallan tai ”hajun perusteella”.

Olen varma, että vastikään

selvitetyn mukaisesti maaseudun tulevaisuus (= maaseutunuoret) osallistuvat etujärjestönsä toimintaan, jossa keskeisenä painopisteenä on maaseudun edunvalvonta. Siitä maataloustuottajayhdistykset ja metsänhoitoyhdistykset vastaavat tulevaisuudessa yhä enemmän.

Tiedämme varmasti, että järjestötoiminnan perusyksikkö on välttämätön. Siitä ei ole varaa luopua. Kannattaa kuitenkin olla varsin herkkä sille, mikä on perusyksikön muoto. Usein muoto on sidoksissa laatuun. Hyödyn ja laadun määrittelevät jäsenet.

Koko organisaation laatutarkastelu onkin sitten toinen

juttu. Jotta kokonaisuus

osaamisen ja asiantuntemuksen

osalta toteutuu, on pakko kohdistaa voimat yhä enemmän valtakunnalliseen ja kansainväliseen toimintaan.

Olipa kysymys maatalouden tai metsätalouden edunvalvonnasta, lienee selvää, että erikseen hoidettuna lopputulos ei ole paras mahdollinen. Eikä sellaisia resursseja ole näköpiirissä.

Mauno Ylisen työryhmän tärkein tehtävä on laatia kokonaisuussuunnitelma ja välttää tässä vaiheessa ”nippelioppia”.

Keskeiset linjanvedot avaavat mahdollisuuden yhteensovitukseen maa- ja metsätalouden, kaksitasoisen ja kolmitasoisen organisaation ja niin sanotun yhden valtuuskunnan mallin mukaiseen yhteensovitukseen. Mikäli tämä perusta saadaan aikaan, yksityiskohdat on varmasti sovitettavissa jämäkällä talonpoikaisella tahdolla.

Askel MTK:n toiminnan ja koneiston kehittämiseen on hyvä aloittaa yhdistysten vuonna 2013. Se voidaan tehdä yhdessä. Se on osa tulevaisuuden tekemistä. Riskiäkin kannattaa ottaa.

Markku Vuorensola

Lempäälä

Avaa artikkelin PDF