Kolmanteen ja neljänteen polveen
Luin pitkästä aikaa Seppo Jokisen uutuusdekkarin. Sympaattinen komisario Koskinen on ratkonut rikoksia Tampereella jo 18 teoksen verran. Kolme viimeisintä on ilmestynyt dekkaristien oman kustantamon Crime Timen kautta.
Perinteisestä kustantamosta luopuminen ei ole heikentänyt laatua. Vankan jalansijan saaneilla tekijöillä on varaa ostaa pätevien kustannustoimittajien, taittajien ja kannentekijöitten palvelut. Suosiokin jatkuu: Vihan sukua oli toukokuun myydyin kotimainen kaunokirja.
Komisario Koskinen on jo pienen pojan isoisä. Asuinkumppaneina on kaksi akvaariokilpikonnaa. Ne eivät protestoi pitkiksi venähtäneitä työpäiviä.
Vihan sukua käynnistyy, kun räjähdys sinkouttaa junan raiteilta, ihmisiä kuolee ja vammautuu. Saman tien lähitalosta löytyy raa’asti surmattu aviopari. Se tuntuu koto-Suomessa liialta.
Mutta kokonaisuus toimii ja on tarkasti sommiteltu. Huhut saavat siivet. Pelko suuntautuu siihen, mikä on vierasta. Äärioikeistolainen Kansan Kunnia -yhdistys huolestuttaa. Entiseen tapaan Jokinen ottaa mukaan myös pienempiä rötöksiä; poliisin työ on monipuolista.
Juonta paljastamatta voin kertoa, että päiväkirjamerkintöjen kautta sukelletaan traagisen suvun vaiheisiin, alkaen kansalaissodasta, jolloin kahdeksanvuotias tyttö joutuu raskaan taakan kantajaksi. Kuorma periytyy sisältöä muuttaen kolmanteen ja neljänteen polveen saakka.
Vaikka Jokisen julkaisutahti on tiheä, hän ei hutiloi. Ensimmäisten kirjojen värikkäät vertaukset ovat harventuneet, eikä sekään ole haitaksi. Vain Supon paikallistoimiston päällikkö Lamberg maistuu itsepäisyydessään kliseiseltä.
Ihan oikeasti koskettavan teoksen Jokinen on taas rakentanut lukijoilleen.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Seppo Jokinen: Vihan sukua.
340 sivua. Crime Time.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
