Sydämesi kertoo suunnan
jukka pasonen Kuva: Viestilehtien arkisto”Sydäntä kannattaa seurata”, kehottaa tulevaisuudentutkija Olli Hietanen Turun yliopistosta ammatinvalintaa pohtivia nuoria.
Hietanen nimittäin uskoo, että Suomessa riittää töitä tulevaisuudessakin.
”Jos kaikki ne koneet rakennetaan, mistä nyt puhutaan, kyllä siinä työtä riittää perinteisillekin toimialoille, kuten teknologia-alalle.”
Asenne Suomessa vain on sellainen, että huolehditaan poistuvista ja taantuvista aloista, kun pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Se nimittäin on hyvin erilainen kuin nykyinen.
”Uusi teknologia kaataa paljon sellaista, mikä on ollut tuttua ja turvallista. Mutta aina on vanhan tekniikan tilalle tullut uutta, joka työllistää paljon enemmän.”
Vakaan työuran sijaan joudutaan oppimaan uutta koko uran ajan. Siksi sydäntä kannattaa kuunnella.
”Yhdenmukaistavista tutkinnoista siirrytään henkilökohtaisiin urapolkuihin. Sen lähtökohta on omat kiinnostukset ja harrastukset. Mutta muutos on jatkuvaa, oppiminen on elinikäistä ja koulutus siirtyy pois kouluista.”
Hietasen mielestä uusi teknologia tuo erittäin paljon työpaikkoja maaseudulle.
”Bioraaka-aineesta tehdään tulevaisuudessa kaikkea. Biotalous on ainakin yhtä suuri muutos kuin robottien tai tekniikan tuoma. Ja ne raaka-aineet kasvavat pelloilla ja metsissä.”
Samaa mieltä sydämen äänestä on Suomen ammattiin opiskelevien liiton puheenjohtaja Aleksej Fedotov.
”Kehotan hakeutumaan alalle, joka vastaisi mielenkiintoa tai intohimoa. Olisi hyvä, jos jengi kokeilisi juttuja ja vasta sitten päättäisi lopullisesti”, Fedotov sanoo.
Hän perustelee huolellista valintaa paitsi nuoren omalta kannalta, myös yhteiskunnan näkökulmasta.
”Maksaa hirveän paljon yhteiskunnalle, jos valitaan väärin ja opiskelu aloitetaan alusta.”
Fedotov muistuttaa, että ammattikoulutus on lupaus työpaikasta. Koulutuspaikkoja pitäisi olla saman verran kuin alalle kaivataan työvoimaa. Näin on myös huonosti työllistävinä pidetyillä aloilla.
”Esimerkiksi kulttuuri- ja taidealoista sanotaan, etteivät ne työllistä. Mutta kyllä ne tyypit, jotka alaan intohimoisesti suhtautuvat, yleensä saavat töitä.”
Hieman maanläheisemmän näkökulman ammattia pohtivalle antaa opinto-ohjaaja Helena Hakala Etelä-Kymenlaakson ammattiopistosta.
Myös hän korostaa valmiutta oppia uutta uran varrella.
”Tuskin niillä opeilla, joilla nyt koulusta valmistuu, jää eläkkeelle. Ainakin lisä- tai jatkokoulutusta joutuu hankkimaan.”
Koulutusjärjestelmä antaa siihen mahdollisuuden. Aikuiskoulutuksen tehtävä on reagoida, jos jollekin alalle tarvitaan työvoimaa.
Hakala ei osaa ennustaa aloja, joilta töitä löytyy tulevaisuudessa.
”Ei voi sanoa, millä alalla on töitä 20 vuoden päästä. Ehkä hoitoala on hieman turvatumpi”, hän tuumii.
Myös kiinteistönhoitoalalla on Hakalan mukaan työpaikkoja, mutta sen alan koulutus ei tunnu nuoria kiinnostavan.
Selvältä näyttää, että monet avustavat ammatit ovat uhattuina. Ennen esimerkiksi kokki ei siivonnut, mutta nyt hän joutuu tekemään keittiössä kaikkea.
Nykynuorien elämäntapa on muuttunut sellaiseksi, että muutokseen sopeutuminen käy vanhaa polvea paremmin.
”Nuorten suhtautuminen elämään on lyhytjänteisempää. Välillä halutaan nauttia, sitten tehdään kiivaasti töitä ja taas nautitaan. Elämä on purskeista”, Hakala sanoo.
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
