Suomessakin jopa tuhansien ihmisten geenitiedot voivat pian vaihtaa omistajaa – asiantuntija ei näe myynnissä suurta riskiä

Suomessakin jopa tuhansien ihmisten geenitiedot voivat pian vaihtaa omistajaa – asiantuntija ei näe myynnissä suurta riskiä Kuva: Lehtikuva/AFP

Erilaiset ihmisten geenitietoa eli perintötekijöitä analysoivat palvelut ovat kasvattaneet viime vuosina suosiotaan. Erityisesti omien sukujuurien selvittäminen on houkutellut ihmisiä palveluiden asiakkaiksi.

Tänä päivänä kuluttajagenetiikkaan erikoistuneita yrityksiä toimii maailmanlaajuisesti useita. Suurimmilla firmoilla on miljoonia asiakkaita.

Yksi alan jättiläinen, yhdysvaltalainen 23andMe, ilmoitti viime sunnuntaina hakeutuvansa konkurssimenettelyyn isojen talousongelmien vuoksi. Yhtiön tavoitteena on liiketoiminnan ja omaisuuserien myynti.

Uutiskanava CNN kertoo, että palvelulla on 15 miljoonaa asiakasta, jotka ovat antaneet geenitietonsa yhtiön analysoitavaksi ja säilytettäväksi. Nyt nämä tiedot ovat siirtymässä mahdollisessa yrityskaupassa eteenpäin.

Yhtiöllä on asiakkaita myös Suomessa. Genetiikan asiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Markus Perola uskoo, että heitä on vähintään tuhansia.

”Se on selkeästi isoin kuluttajagenetiikkayhtiö maailmassa. Se on markkinoinut hyvin aggressiivisesti televisiomainoksia myöten. Mielestäni Suomessakin oli telkkarimainoksia jossain vaiheessa”, Perola kertoo STT:lle.

Hän ei näe sinänsä suurta riskiä siinä, että yhtiön hallussa oleva geenidata vaihtaisi omistajaa.

Potentiaalisia ostajia voisivat olla erityisesti lääkeyhtiöt, joiden kanssa 23andMe on tehnyt yhteistyötä jo aiemmin. Perolan mukaan yhtiön asiakkaat ovat voineet halutessaan luovuttaa geenitietonsa tutkimuskäyttöön.

Hän sanoo, että kuluttajagenetiikan toimijoiden varsinainen bisnes ei olekaan analysointipalvelun myyminen kuluttajille vaan se, mitä heiltä kerätyllä datalla voi tehdä.

”Esimerkiksi 23andMe on julkaissut paljon hyvää tiedettä ihan korkeatasoisissa alan lehdissä. Muun muassa GSK-lääkeyhtiö investoi muistaakseni 300 miljoonaa dollaria yhteistyöhön heidän kanssaan 2010-luvun lopulla”, Perola kertoo.

Hän uskoo, että tietyt molekyyligenetiikan ja -biologian startup-yritykset voisivat myös olla kiinnostuneita valtavasta määrästä geenidataa, jos kauppahinta on sopiva. Lisäksi muut kuluttajagenetiikkaa myyvät isot yritykset, kuten MyHeritage, voisivat tulla kyseeseen mahdollisina ostajaehdokkaina.

Myös vakuutusyhtiöt nostetaan usein esiin, kun puhutaan geenitiedon hyödyntämisestä. Perola suhtautuu kuitenkin skeptisesti ajatukseen, että jokin vakuutusalan toimija voisi olla kiinnostunut 23andMe:n ostamisesta.

”En jaksa uskoa, että se on tässä relevanttia. Vakuutusyhtiöltä olisi hyvin epäeettistä ruveta katsomaan, löytyykö vaikkapa heidän asiakkaidensa dna:ta sieltä datan joukossa.”

Yhtenä mahdollisena riskinä hän näkee yhtiön geenitiedon myymisen esimerkiksi Kiinaan. Hän tosin huomauttaa, ettei ole lainkaan varmaa, kuinka tällainen operaatio olisi mahdollista Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin aikakaudella. Kauppasota Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä on kiihtynyt Trumpin toisen kauden alettua.

Perola on itsekin ollut 23andMe:n asiakas. Hän on pyytänyt yhtiötä poistamaan geenitietonsa varmuuden vuoksi, koska datan tuleva osoite on vielä hämärän peitossa. Perola kehottaa muita asiakkaita toimimaan samoin, jos yhtiön tilanne huolettaa. Kiellon pystyy tekemään palvelun verkkosivuilta.

Yksi syy vakuutusyhtiöiden vähäiseen ostohalukkuuteen voi piillä Perolan mukaan siinä, että geenitiedosta on lopulta aika vähän hyötyä ihmisen terveydentilan selvittämisessä. Poikkeus ovat harvinaiset geenimutaatiot, jotka altistavat niiden kantajan tietyille taudeille.

Perolan mukaan tämä joukko on kuitenkin melko pieni. Esimerkiksi vakuutusyhtiön näkökulmasta ei olisi juurikaan mielekästä tarkastella valtavan datan joukosta yksittäisten ihmisten tietoja.

Ihmisen geeniperimästä pystyy selvittämään myös sen, mistä päin maailmaa tai vaikkapa Suomea hänen sukunsa on peräisin. Juuri nämä palvelut ovat Perolan mukaan kuluttajien keskuudessa hyvin suosittuja. Lisäksi niitä käyttävät muun muassa sukututkijat.

Geenit kertovat myös monenlaista nippelitietoa esimerkiksi ihmisen mahdollisesta ulkonäöstä. Geenitiedosta voi päätellä, minkä väriset hiukset, silmät tai iho ihmisellä todennäköisesti on.

”Näkee sieltä senkin, tuottaako hänen korvansa märkää vai kuivaa vaikkua ja maistaako hän korianterin samalla tavalla kuin muut ihmiset. Toinen asia sitten on, että mitä merkitystä näillä tiedoilla on”, Perola tuumii.

Edellä mainitun valossa on hänen mukaansa melko kaukaa haettua, että ihmisen geeniperimää pystyttäisiin jotenkin väärinkäyttämään tämän henkilökohtaiseksi haitaksi.

”Näen väärinkäytön potentiaalin hyvin pienenä. Jotta jotain väärinkäyttöä voisi tapahtua, datan omistajalla pitäisi olla kyseisen ihmisen henkilötiedot tai ainakin toinen näyte, jotta pystyttäisiin varmistamaan, että kyseessä on juuri kyseisen ihmisen näyte”, Perola sanoo.