Työhön eksyneet
Herään parin tunnin päästä nukkumaanmenon jälkeen. Hamuan käsiini kännykän ja kirjoitan seuraavalle työpäivälle muistutuksen: ”Soita ihmiselle X, tarkista fakta Y. Muista kumisaappaat keikalle!”
Vielä ennen nukahtamista mietin,
muistinhan varmasti kertoa kuvaajalle
oikean tapaamisajan ja -paikan.
Välillä työasiat tunkevat mieleen väkisin. Ne hakkaavat pienillä nyrkeillään reikiä
aivokuoreen ja taistelevat tiensä sisään.
Joskus epäilen niiden lahjoneen Nukkumatin tekemästä työtään, kun unikaan ei meinaa tulla silmään.
Onneksi minulla ei ole lomaa töistä, jotta en voi pilata sitä työasioita ajattelemalla.
Tutkimusten mukaan suomalaisilla on vaikeuksia erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan.
Monet kantavat töitä kotiin tahtomattaan, mutta jotkut ovat omasta työstä niin
vilpittömän innoissaan, etteivät osaa
pysytellä siitä erossa edes työajan ulkopuolella.
Tiede-lehden verkkosivujen mukaan
hankalinta rajan vetäminen on henkistä
työtä tekeville toimihenkilöille ja johtavassa asemassa oleville.
Heistä 70 prosenttia kantaa töitä kotiin viikoittain joko salkussaan tai päässään.
Luku on suorastaan kauhistuttavan suuri.
Hiukan huolestuttaa myös se, että nettiartikkelin mukaan joka kolmannen on
vaikea päästää irti työstä vapaa-ajalla.
Minkälainen huolien kuorma näiden
ihmisten selkään kasautuu, jos työstä
irrottautuminen ei onnistu lainkaan?
Kesätyöni alussa työasiat pyörivät
mielessä vielä enemmän kuin nyt. Kaikki oli uutta ja innostavaa, juttuaiheita teki mieli kaivella jokaisesta kivenkolosta, ja työt
tulivat uniin asti.
Onneksi parin kuukauden työskentelyn jälkeen vapaa-aika kuluu suurimmaksi
osaksi aivan muiden kuin työasioiden parissa.
Välillä kuitenkin lipsahdan pimeälle
puolelle. Tutkin monesti kotona työtä sivuavia metsäasioita, kuten esimerkiksi kirjanpainajien ekologiaa.
Vaikka teen sitä puhtaasta rakkaudesta alaa kohtaan, kannattaisi tietokirjojen
kannet välillä pitää kokonaan kiinni.
Rentoutumiselle välttämätöntä olisi myös osata käsitellä työssä tekemänsä virheet
saman tien ja päästää niistä irti – erittäin paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Tiede-lehden nettijutun mukaan työstressi olisi hyvä nollata kunnolla ainakin kerran viikossa.
Pienimuotoisempaa töistä irrottautumista kannattaisi harrastaa päivittäin esimerkiksi
lukemalla kirjoja tai katsomalla saippuasarjoja.
Psykologista vapautumista voisi tehdä vaikka lenkkeillen tai harrastamalla, mutta
aika tuntuu kuluvan aina johonkin ihan muuhun.
Kunnolliselle työstä irrottautumiselle
on välillä vaikeaa raivata aikaa. Kotona
huomiota kärttävät kotityöt ja ruuanlaittoonkin menee pari tuntia illassa parin päivän välein.
Nukkumaan pitäisi mennä jo yhdeksältä, jotta seuraavan päivän pysyy edes jotenkin pystyssä.
Ehkä parasta olisi päästää työasioiden
lisäksi irti kaikesta siitä mitä kotonakin
”pitäisi” muka tehdä.
Viis pölypalloista, minä vedän nyt
lonkkaa ihan rentoutumisen nimissä!
Kokoontukoot pölypallot rauhassa nurkkiin supisemaan.
Jospa sen Nukkumatinkin saisi taas
houkuteltua takaisin työn ääreen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
