Vihreät haluavat jatkaa hallituksessa

Vihreiden eduskuntaryhmän ja valtuuskunnan yhteiskokous valitsi uudeksi kehitysministeriksi Pekka Haaviston viime perjantaina eroamaan joutuneen Heidi Hautalan tilalle. Nimitys vahvistettiin eilen presidentin esittelyssä.

Vaikka valinta oli yksimielinen, tarvittiin siihen neljän tunnin kokous. Sukupuolten tasa-arvoa korostavassa puolueessa ei ollut itsestään selvä asia, että puolueen molemmat ministerit ovat miehiä.

Nyt tasa-arvosta haluttiin pitää kiinni vaihtamalla samalla kertaa myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Alueellinen edustavuus vihreiden johtopaikoilla heikkeni, kun tamperelainen Oras Tynkkynen vaihtui helsinkiläiseen Outi Alanko-Kahiluotoon.

Vihreiden henkilövaihdokset olivat muutenkin pettymys tamperelaisille, koska europarlamentaarikko Satu Hassi olisi halunnut ministeriksi. Lopulta Hassi ei kuitenkaan ollut valintakokouksessa edes ehdokkaana.

Mitenkään suurena yllätyksenä Haaviston valintaa ei voi pitää varsinkaan sen jälkeen, kun melkoinen joukko kansanedustajia ehti kieltäytyä ministerin pestistä. Kysymys oli lähinnä siitä, haluaako Haavisto itse ministeriksi ja ottamaan vastuulleen mahdottomaksi tehtäväksi leimatun omistajaohjauksen.

Hautala joutui lopulta eroamaan nimen omaan omistajaohjaukseen liittyvien sotkujen takia. Arctia Shipping -jupakan yhteydessä Hautalan muisti toimi valikoidusti. Hautalan toiminta nosti samalla esiin hallituksessa kytevän syvän erimielisyyden Suomen Arktisesta strategiasta.

Pekka Haavisto on pitkän linja poliitikko. Hän nousi eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1987. Vaikka Haavisto putosi vuoden 1995 vaaleissa eduskunnasta, valittiin hänet Suomen ensimmäiseksi vihreäksi ministeriksi. Eduskuntaan hänet valittiin uudelleen vuonna 2007.

Viime presidentinvaaleissa Haavisto yllätti pääsemällä vaalien toiselle kierrokselle. Vaikka hävisikin Sauli Niinistölle, sai Haavisto yli 37 prosenttia äänistä. Tulos ylitti moninkertaisesti vihreiden kannatuksen. Jo ensimmäisellä kierroksella Haaviston kannatus oli kaksinkertainen puoleensa kannatukseen verrattuna.

Haaviston pätevyys kehitysministerin tehtävään on harvinaisen vahva. Hänellä on vankka kokemus kehitysyhteistyöstä sekä konfliktien ratkaisuista YK:n edustajana Balkanilla, Somaliassa ja Sudanissa.

Vihreät ovat pyrkineet pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtamassa hallituksessa haastamaan hallituskumppanit monessa asiassa. Vihreillä on usein näyttänyt olevan oma hallitusohjelmansa yhdessä sovitun ohjelman rinnalla. Hallituskumppaneita puolue on arvostellut melko suorasukaisesti.

Haavistolta tällaista käytöstä tuskin on odotettavissa. Valinnan jälkeen hän teki pesäeroa edeltäjäänsä. Haavisto sanoo suhteutuvansa kriittisesti toimintaan, joka rikkoo lakeja. Tämä tarkoittaa osin myös Greenpeacen toimintaa. Omistajaohjauksen suhteen hän toivoi eduskunnan tulevan keskustelun selventävän, mihin omistajanohjauksessa voi vaikuttaa ja millä tasolla.

Haaviston sanotaan olleen vihreiden puheenjohtajan, ympäristöministeri Ville Niinistön ehdokas Hautalan seuraajaksi. Toivottavasti Haaviston valinta tuo vihreiden hallituspolitiikkaan lisää yhteistyökykyä ja ymmärrystä muidenkin mielipiteitä kohtaan.

Harkitsevana, maltillisena ja sovittelevana tunnettua Haavistoa arvostetaan yli puoluerajojen. Hänen valintansa ministeriksi kertoo siitä, että vihreillä on suuri halu jatkaa hallituksessa.

Avaa artikkelin PDF