Suku jättää jäljen
Vilja-Tuulia Huotarisen (s. 1977) neljäs runokokoelma Seitsemän enoa on tarinaa suvusta, salatuista lokeroista. Alussa runoilija tekee pitkää luetteloa paikkakunnista, joista voidaan olla lähtöisin. Suku tulee siten osaksi sukujen joukkoa. Yksityistapaukset varioivat yhteistä muistia.
Lähtemisen teema toi mieleeni Anni Sumarin hienon kokoelman Läpinäkyvä punainen (2005). Mutta siinä lähtijät olivat seikkailijoita, löytöretkeilijöitä. Huotarin lähtijät siroavat maaseudun sukutalosta muualle elintilaa etsimään.
Kokoelman konkreettisin ääni kuuluu sukupuun juurelta. Elämä oli: ”kylvämistä, kitkemistä, ripustamista, suolaamista, nyhtämistä, karttuamista, liottamista, loukuttamista, höyhentämistä, parsimista ja säkin paikkuuta. En ny viitti mainita kokoaikaista leipomista.”
Lukijan täydennettäväksi välähtää kohtaloitten sirusia. Isä käskee kylän poikien hakata älykkäimmän lapsistaan. Jonkun kohtaloa mietitään ”Oliko sillä joku jota se ei saanut?” Pahojaan tehnyt lapsi janoaa sovitusta: ”Äiti mahdunko minäkin syliin.”
Sukujen sisällä riittää ristiriitoja. ”Sekö oli se sama perhe joka lähetti lehteen kaksi kuolinilmoitusta yhden äidin kuolemasta?”
Runojen enoilla on kuvaavat nimet: Laskuvarjohyppääjä, Hullu, Viilinvalmistaja, Ruusunpuna, Hirvenpää, Yö ja Suurkaupungin eno. Kullakin on salattu laatikkonsa, joihin runoilija kurkistaa.
”En tahtoisi ajatella niitä aikoja”, sanoo eno Laskuvarjohyppääjä. Runoilija vastaa: ”Sinä olet kuollut ja minä ajattelen.” Suurkaupungin enolle maailma on avoin: ”Muista että jos yksikin pääsee se voit olla sinä!” Eno pääsee ja kokee kaikki maanosat.
Aikanaan tulevat miniät, toisista paikoista ja suvuista. Miniät siivoavat kaapit, mahduttavat niihin mitä tuovat mukanaan.
Enot sisarineen ja vaimoineen voi nähdä sukupuun kantavina oksina, eri suuntiin haarovina. Kokoelman loppu on latvaverson huojuntaa. Se vielä kasvaa, hakee muotoa ja tulkintaa. ”Minä asuin siinä talossa, sukutalossa rotkon reunalla.”
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Vilja-Tuulia Huotarinen: Seitsemän enoa. 80 sivua. WSOY
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
