Nykykirjaa luetaan kännykän kanssa – lukemisen lomassa voi katsoa aiheesta opetusvideon

Kännykkäsovelluksen avulla kirjasta aukeaa katsottavaksi videoita. Puhelimen kamera tunnistaa kuvan ja video käynnistyy automaattisesti. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kerrottakoon näin aluksi, että olen tähän saakkakin lukenut kirjoja puhelimen kanssa. Vähän väliä kurkotan kännykän yöpöydältä, vaikka nukkumaan mennessä olen päättänyt keskittyä vain kirjaan.

Syynä on se, että jos kirjassa on paikka, joki, maa tai vaikka saari, en voi olla tarkastamatta, missä se on.

Kun karttaa tutkii satelliittikuvan kanssa, saa käsityksen myös ympäristöstä, esimerkiksi kaupungin koosta tai joen leveydestä. Näin mielikuvitus saa todellisuudesta vinkkejä ja kuva kirjan ympäristöstä rikastuu.

Siksi suhtauduin nytkin Perhokalastuksen jäljillä -kirjan lukemiseen kännykän kanssa lähtökohtaisesti myönteisesti.

Kyse on siis lisätyksi todellisuudeksi kutsutusta tekniikasta, jossa kännykän avulla löytyy videoita, joissa näytetään kirjan kuvan takana oleva tarina.

Käytännössä ensin pitää ladata ilmainen sovellus puhelimeen. Sitten sovelluksen avulla puhelimen kamera tunnistaa kuvan ja video käynnistyy automaattisesti. Tämä kävi helposti.

Kun puhelin nappaa kuvasta kiinni ja tunnistaa sen videoksi, puhelin lataa hetken. Tunnistus ja lataus toimivat kohtuu sujuvasti. Aluksi kuva liikkuu niin, että se pysyy kirjan kuvan muotoisena ja kuvan kohdalla.

Näin yritetään saada tunne, että kirjan kuva olisi se, joka heräisi eloon. Efekti ei aivan tarkasti toimi, mutta ei siitä haittaakaan ole.

Hetken kuluttua video pyörii kirjasta huolimatta kuten mikä tahansa puhelimen video.

Tietysti alun mielipiteen valossa tutkin erityisen tarkasti, onko lisätodellisuudessa tarjolla karttatietoa. Sitä löytyi valitettavan vähän.

Muutenkin anti jäi lisävideoiden varaan. Kun puhelin tarjoaa yhteyden koko internetin tiedon kirjoon, voisi sen kautta tarjota vaikka mitä tietoa. Ja voihan esimerkiksi infografiikasta tehdä videoitakin.

Käyttökokeilusta jäi mieleen, miten uteliaan lukijan lisätiedon janoa voi tyydyttää. Onhan kyseessä tietokirja, joten tietoa sen on sisällettävä. Ja videoiden avulla tiedon määrää on helppo lisätä.

Kirja on perhokalastuksesta ja alan harrastajat tuskin saavat kylliksi erilaisista kalastustilanteista ja -kokemuksista. Kirjassa kalastetaan hienoilla paikoilla ja ne muuttuvat konkreettisiksi videoiden avulla.

Tietokirja vaatii myös paljon tekstiä, joten kuville voi jäädä niukasti tilaa. Puhelimen avulla niitä saa rutkasti lisää. Videoiden avulla myös tekijöiden persoonaa saadaan esille, sekin tietokirjan kontekstissa on rajallista.

Tekniikka on vasta kehityksen alkupäässä ja siksi sen mahdollisuudet laajenevat tekniikan arkipäiväistyessä. Tärkeää on, että kirjaa voi lukea myös ilman lisättyä tekniikkaa.

Ajatus on kyllä oivallinen, sillä kirja on erinomainen väline koota asioita yhteen, mutta samalla se asettaa rajat taustatiedoille ja poluille sen ulkopuolelle. Niitä rajoja lisätty todellisuus voi laajentaa huimasti.

Aikaa lukemiseen tosin kuluu tällä tavalla paljon enemmän, sillä en pysty vastustamaan avautuvia uusia polkuja. Usein hairahdun kauas itse kirjasta. Miten tiedon rajaamisen haaste lisätyssä todellisuudessa ratkaistaan, on vielä epäselvää.

Joka tapauksessa, mielelläni jatkossakin luen kirjaa puhelimen kanssa.

Lue myös:

Kun todellisuus ei riitä, sitä voi lisätä tietokoneella