UUTISTAUSTA Suomea koettelee lama, ei taantuma
Suomen talouden lama syntyi viennin jyrkän vähenemisen vuoksi. Viennin hintakilpailukyky on heikko, eivätkä nollatasolle sovitut palkkasopimukset riitä korjaamaan sitä.
Viennin markkinaosuudet ovat olleet laskussa vuodesta 2003 lähtien – siis jo ennen finanssikriisin alkamista vuonna 2008. Nyt olemme Kreikan ja Italian sekä Espanjan ja Portugalin tapaan pitkittyvässä lamassa euron vankeina.
Miten tähän ahdinkoon on jouduttu?
Suomen viennin rakenne oli suurin riski euroalueeseen liityttäessä.
Suurin viennin shokki on Nokian matkapuhelinten tuotannon jyrkkä väheneminen vuodesta 2009 lähtien ja loppuminen kokonaan vuonna 2013. Matkapuhelinten valmistuksen osuus bkt:sta oli suurimmillaan 3,5 prosenttia ja viennistä noin 13 prosenttia.
Toinen epäsymmetrinen, vain Suomea koetellut vientishokki oli painopaperin kysynnän väheneminen sähköisen viestintäteknologian läpimurron vuoksi.
Paperikoneita ja -tehtaita on suljettu useita kymmenen vuoden aikana, ja alasajo jatkuu. Painopaperin tuotanto on jo vähentynyt 30 prosenttia. Vaikutus koko viennin määrään on kahden prosentin luokkaa.
Euroon liityttäessä tiedettiin jo painopaperille ennustettu kysynnän väheneminen, mutta siitä ei ilmeisesti välitetty.
Kolmas shokki ovat Ukrainan kriisistä alkaneet pakotteet ja Venäjän vastapakotteet. Venäjän-viennin esteet ovat syöneet kokonaisvientä kahden prosentin verran – ensi vuonna todennäköisesti enemmän.
Ruplan kurssin romahdus vaikeuttaa myös muuta kuin vastapakotelistoilla olevaa vientiä.
Kun Suomi liittyi euroon 15 vuotta sitten, työmarkkinoilla ei tehty muutoksia, joilla olisi voitu hillitä työvoimakustannusten nousua.
Vuodesta 2008 lähtien työvoimakustannukset ovat nousseet melkein jokaisena vuosineljänneksenä euroalueen keskiarvoa nopeammin. Erityisen suuri nousu oli vuosina 2011 ja 2012, jolloin ansiotaso kohosi eniten kuntien ja valtion töissä.
Työvoimakustannusten nousu on osaltaan vähentänyt vientiä.
Lama syntyi sekä epäsymmetrisistä shokeista että työvoimakustannusten liian nopeasta noususta. Laman pitkittymiseen vaikuttaa sen sijaan eniten kustannustason korkeus.
Lisäksi heikot kysyntänäkymät ovat karsineet investointeja. Euroalueen ja koko Euroopan kysynnän nousua ei ole odotettavissa.
Euroon liityttäessä moni tutkija ja ekonomisti varoitti päättäjiä riskeistä, joita Suomen viennin rakenne aiheuttaa. Poliitikkojen käsitykset asiasta vaihtelivat. Työmarkkinoiden jäykkyydestä oli jo silloin työmarkkinaosapuolilla jossain määrin erilainen käsitys.
Työvoimakustannukset suhteessa kilpailijamaihin mittaavat työmarkkinoiden joustavuutta. Tutkimusten mukaan viennin ja tuonnin markkinaosuudet riippuvat juuri siitä.
Ammattiyhdistysliike ja sen tutkimuslaitos vetoavat selvityksiin, joiden mukaan työmarkkinat ovat suhteellisen joustavat. Yrityksillä on mahdollisuus lomautuksiin ja yt-neuvottelujen jälkeen työvoiman vähentämiseen. Näitä mahdollisuuksia myös käytetään yritysten kannattavuuden säilyttämiseen, jolloin työttömyys pyrkii nousemaan.
Joustamattomuus syntyykin siitä, ettei ansiotaso jousta alaspäin työttömyyden lisääntyessä, mutta joustaa ylöspäin talouden kasvaessa.
Olisiko nyt 1990-luvun ja Etelä-Euroopan kriisimaiden tuoreista kokemuksista opittavissa tämä asia, ennen kuin ajaudutaan tässäkin lamassa jättityöttömyyteen?
Työmarkkinoiden uudistaminen on täysin välttämätöntä, mutta siihen ei maan hallituksella ole vielä selvää ohjelmaa, eikä se näytä syntyvän työmarkkinaosapuolten neuvotteluissa. Nollatasollekaan ansiotason muutoksissa ei ole päästy, saatikka sitten alaspäin. Ongelmaa ratkomaan tarvitaan työmarkkinaosapuolet, maan hallitus ja poliittiset puolueet yhteistoiminnassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
