Suomi seisoo puujaloilla

Taimikoiden varhaisperkaus jos mikä olisi kannattavaa niin metsän ja metsän-omistajien kuin myös metsäyhtiöiden ja valtion kannalta, Seppo Kotilainen kirjoittaa. Antti Raatikainen Kuva: Viestilehtien arkisto

lukijalta

Suomi on seisonut ja mennyt myös eteenpäin vuosikymmenten ajan puujalkojen varassa. Miten on jatkossa? Vieläkö ne kestävät vai ovatko ne kenties katkeamassa lopullisesti?

Miten käy suomalaisen metsäteollisuuden, metsien ja metsänomistajien, kun yhä vain lisää tehtaita suljetaan täällä Suomessa, mutta samaan aikaan kohotellaan maljoja uusien tehtaiden harjannostajaisissa ulkomailla?

On käsittämätöntä, että

jatkuvasti on suollettu lankkua

ja sellua vientiin eikä ole täydellä vakavuudella paneuduttu miettimään, mitä kaikkea muuta puusta voisi tehdä. Juhlapuheissa on kyllä puhuttu kauniisti uusista innovaatioista, mutta arjen tullen puheet ja lupaukset ovat unohtuneet.

Oikeastaan vasta viime aikoina on kunnolla herätty ja saatu edes hieman puun jatkojalostusastetta nostettua.

Paperin kysynnän vähetessä on alettu kehitellä puun laajamittaisempaa käyttöä muun muassa lämmön ja energian tuotannossa sekä rakentamisessa.

Toinen asia on minua jo vuosikausia ihmetyttänyt. Miksi

valtion tukirahoja ei myönnetä taimikoiden varhaisperkaukseen? Se, jos mikä olisi kannattavaa niin metsän ja metsänomistajien kuin myös metsäyhtiöiden ja valtion kannalta.

Jos nämä metsänhoitotyöt jäävät tekemättä, varsinkin rehevämmillä paikoilla peli on jo siinä vaiheessa menetetty, kun taimikko saavuttaa nykyohjeiden mukaisen kemerakelpoisuuden. Kyseisiltä alueilta ei näin ollen kuuna päivänä kunnollista tukkipuuta saada.

Sitä en myöskään voi millään ymmärtää, että metsäyhtiöt ostavat Venäjältä kuitupuuta

kaksi kertaa kalliimmalla hinnalla kuin mitä ne meille suomalaisille hankintahakkaajille maksavat teiden varteen kiskomistamme kuitupölleistä.

Voisiko joku ystävällisesti kertoa, että mitkä ovat perustelut tällaiselle kaupankäynnille?

Kyseinen toiminta on kovasti merkillistä ja epäoikeudenmukaista eikä ainakaan

kannusta ketään lähtemään metsäänsä moottorisahan

kanssa rypemään. Vai siihenkö

tällaisella hintapolitiikalla metsäyhtiöiden taholta kenties tähdätäänkin?

Joku roti se pitäisi niin tähän kuin myös metsäyhtiöiden johtajien palkkojen nousuun saada. On aivan tolkutonta touhua, että samaan aikaan, kun täällä on raakapuun hintaa laskettu, tehtaita pistetty kiinni ja työntekijöitä potkittu kilometritehtaalle, johtajien palkat ovat liki kaksinkertaistuneet.

Valaiseva esimerkki näistä metsäyhtiöiden johtajien

järjettömistä palkoista oli tässä syksyllä Savon Sanomissa, kun eräs siilinjärveläinen metsänomistaja kertoi laskeneensa, että esimerkiksi Stora Enson johtajan, Jouko Karvisen, vuositulojen maksamiseen tarvitaan 2 500 pöllirekallista puuta.

Ajatelkaa, 2 500 pöllirekallista puuta yhden patruunan palkkaan! Kukaan ei ole, eikä voi olla, niin tärkeä mies, että tällaisen palkan ansaitsisi.

Seppo Kotilainen

maanviljelijä

Iisalmi

Avaa artikkelin PDF