Tuulella metsässä
Tapaninpäivän myrsky oli ainakin täällä Pomarkussa pahin miesmuistiin. Isäni kertoi tilamme aikaisemman isännän Iisakki Viinamäen jutelleen ”olen minä ollut tuulellakin metsässä”.
Hän oli ollut nuorena isänsä kanssa metsätöissä, kun puita alkoi kaatua ympäriltä. Mennään pois, isä oli todennut. Vuosi oli kai noin 1870.
Tuosta myrskystä on muistona vieläkin kantokuoppia tuolla mäellä, olivat varmaankin todella suuria mäntyjä.
1800-luvun alussa nämä seudut olivat tervantuotantoalueita. Muistoina noilta ajoilta on vielä paljon tervahautoja, meidänkin mailla on yksi. Varmaan talojen läheisyyteen jätettiin muutamia mäntyjä ”linnunlaulupuiksi”.
Kaatuihan meiltäkin nyt satoja puita. Sähkö oli poissa 144 tuntia. Aggregaattia tarvittiin, koska pimeys oli ahdistavaa. Lisäksi koiramme, novascotiannoutaja Riki jäi auton alle ja täytyi lopettaa. No, onneksi ollaan kevättä ja valoa kohti kulkemassa.
Risto Perttula
Pomarkku
Vuosi oli kai noin 1870. Tuosta myrskystä on muistona vieläkin kantokuoppia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
