vierasyliö Kotiläksyt ovat yhä tekemättä
Merilain säännösten mukaan aluksen kapteenin on ennen matkan aloittamista huolehdittava siitä, että alus on matkaan ja vuodenaikaan nähden merikelpoinen. Kapteenin vastuulla on aluksen turvallinen kulku.
Kauppapolitiikan alueella tilanne on samankaltainen. Matkaan pitäisi päästä ja aluksen turvallinen kulku pitää varmistaa etukäteen.
EU:n jäsenenä Suomella ei ole itsenäistä kauppapolitiikkaa. Kauppapolitiikka kuuluu perustamissopimuksen perusteella komission yksinomaisen päätäntävallan piiriin.
Neuvottelumandaattinsa komissio kuitenkin joutuu hyväksyttämään jäsenmailla samoin kuin neuvotteluissa saavutetun mahdollisen neuvottelutuloksen.
Kun Suomi 1990-luvun alun vuosina alkoi valmistautua EU-täysjäsenyyteen, Suomessa oli syvä huoli muun muassa siitä, riittäisikö maa- ja elintarviketalouden kilpailukyky jäsenyyden myötä lisääntyvään kilpailuun.
Selvityksiä laadittiin tulenpalavalla kiireellä, ja niitä seurasivat alan kilpailukykyä parantavat toimenpideohjelmat. Ilman silloisia tukitoimenpiteitä aikaisempaa useampi olisi jäsenyyden toteuduttua joutunut varmuudella lähtemään kilometritehtaalle.
Vastaavankaltainen oli tilanne myös jo kerran aikaisemmin 1970-luvun alussa. Britannia ja Tanska siirtyivät Euroopan Vapaakauppaliitto EFTA:sta Euroopan talousyhteisö EEC:hen. Kun lisäksi metsäteollisuuden alalla Suomen keskeiset kilpailijamaat Ruotsi ja Itävalta neuvottelivat teollisuustuotteiden vapaakaupasta EEC:n kanssa, Suomen oli neuvoteltava samansisältöisistä ratkaisuista turvatakseen omat elintärkeät kilpailuetunsa.
EU ja USA ovat kuluvana vuonna aloittaneet neuvottelut ”transatlanttisen” kauppa- ja investointikumppanuuteen tähtäävän sopimuksen aikaansaamiseksi. Neuvottelujen 2. kierros pidetään Brysselissä tällä viikolla.
Aiemmin puheenjohtajat Barroso ja Van Rompuy sekä presidentti Obama ovat tehneet selväksi, että kaupan sääntelyesteiden purkaminen on yksi tärkeimmistä keinoista, joilla ”transatlanttinen” kumppanuus voi tukea Euroopan ja Yhdysvaltojen talouksia.
Kaiken kaikkiaan sopimukselta halutaan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Myös odotukset ovat huomattavan korkealla. Taloudellisilta vaikutuksiltaan syntyvää sopimusta voisi peilata Suomen EU-jäsenyyden vaikutuksiin. Tässä vaiheessa ehkä vain jäävuoren huippu on näkyvissä.
Mutta vaikka komissio onnistuisi neuvottelemaan järjestelyt, jotka eivät heikennä eurooppalaisen ruuan turvallisuutta, niin onko kaikki jo nyt tosiaan kunnossa tulevaa merimatkaa varten? Onko myös Suomen talous riittävän kilpailukykyinen kohdatakseen syntyvän uuden tilanteen?
EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa Suomen maatalous EU:n muiden maiden tavoin toimii toki lähellä maailmanmarkkinahintaista hinta-avaruutta. Mutta kun suomalaisen tuottajan näkökulmasta hinnat ovat huonoja, niin samaisia hintoja jenkkifarmari pitää hyvinä.
Erilaiset näkökulmat peilaavat eroja tuotantokustannuksissa. Vapaassa kilpailutilanteessa kilpailun voittaa se, jolla resurssit ovat suurimmat ja tuotantokustannukset alhaisimmat.
Itselläni oli mahdollisuus 1990-luvun alkupuolella tutustua laajemmalti USA:n maatalouteen. Mittakaavaerot eurooppalaisen maatalouden ja USA:n maatalouden välillä eivät jääneet huomaamatta sen paremmin kasvinviljelyssä kuin kotieläintuotannossakaan.
Kun kerran on nähnyt yhteensä 75 000 eläintä aidattuina yhdelle samalle kentälle, näkyä ei unohda. Samaisella tilalla oli myös oma teurastamo, josta tuotanto myytiin ulos päivän hintaan, mikä riitti turvaamaan tilan toiminnan kannattavuuden.
Myös maatalouspolitiikassa EU:n ja USA:n välillä on sekä eroja että yhtäläisyyksiä.
Kummankaan maatalous ei kykene toimimaan markkinahinnoin ilman massiivisia tukijärjestelmiä. On kuitenkin laajemmalti selvittämättä, mikä vaikutus USA:n maatalouteensa syytämällä tuella on sen maatalouden ylivertaiseen kilpailukykyyn.
Tässä vaiheessa ei edes ole mahdollisuutta esittää tarkkaa arviota USA:n tulevasta uudesta 5-vuotisesta maataloustulolaista. Senaatin ja edustajainhuoneen näkemyseroista johtuen yli vuodella viivästynyttä maataloustulolakiesitystä ei ole toistaiseksi voitu saattaa presidentin vahvistettavaksi. Edellinen 5-vuotinen maataloustulolaki päättyi 30.9.2012.
Taustalla ovat liittovaltion budjettialijäämän vähentämiseen liittyvät erimielisyydet, joiden yhteyteen on myös maataloustulolain uudistus onnistuttu kytkemään.
Suurimmat senaatin ja edustajainhuoneen väliset erimielisyyden aiheet koskevat ruoka-apuohjelmaan tehtäviä leikkauksia, viljelijätukien leikkauksia ja niiden korvaamista uuden riskitakuuohjelman käyttöönotolla.
Molemmissa vaihtoehdoissa vaikutukset kohdistuisivat ensi sijassa liittovaltion budjettialijäämään ja vähäisessä määrin viljelijöiden tuloihin.
En tietenkään ole kaikkitietävä niin tärkeässä asiassa kuin USA:n maatalouden todellinen kilpailukyky, mutta en myöskään ole huomannut, että Suomessa olisi laajemmalti tehty selvitystyötä sen suhteen, mitä Suomen maa- ja elintarviketalouden kilpailukykyä parantavia toimenpiteitä jo tässä vaiheessa tulisi käynnistää.
Toisin oli 1990-luvulla varauduttaessa EU-jäsenyyteen liittyviin neuvotteluihin. Silloin liittymistä selvitettiin kattavasti valtionhallinnon koko valmistelukoneistossa.
”Transatlanttiset” keskustelut ovat varmasti perusteltua käydä, mutta on myös syytä ottaa huomioon, että Suomella on näissä kysymyksissä erilaiset intressit ja painotukset kuin EU:n suurten maiden talouksilla.
Erot tulisi voida tunnistaa ja tähän liittyvää tietämystä tulisi voida syventää sekä virkatyönä että myös maataloustutkimuksen piirissä tehtävinä selvityksinä.
Viljelijöillä ei ole varaa minkäänlaisiin menetyksiin tässä pelissä.
JOUKO NIEMINEN
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva
valtiotieteiden maisteri, ja hän oli kauppapolitiikan asiantuntija MTK:ssa vuosina 1990–2013.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
