Laki ei ole kaikille sama – ministereiden korotetty syytekynnys on perua itsenäisyyden alusta: "Demokratian toimivuutta haittaisi, jos politiikan tekeminen oikeussalien kautta olisi liian helppoa"
Julkisoikeuden professori miettii, onko perustuslakivaliokunta oikea paikka käsitellä ministerivastuuasioita.
Eduskunnan täysistunto käsittelee Pekka Haaviston virkatoimen lainmukaisuutta perjantaina. Äänestys on ensi viikolla, jos se on tarpeen. Kuva: Jaana KankaanpääSuomessa ministereillä on rikkomuksissa korotettu syyttämisen kynnys. Ministeri voi esimerkiksi välttyä rikossyytteeltä tapauksissa, joissa virkamies olisi syytteen saanut.
Näin on käymässä nyt ulkoministeri Pekka Haavistolle (vihr.).
"Jos kyseessä olisi tavallinen virkamies, syytekynnys ylittyisi", kansanedustaja Wille Rydman (kok.) arvioi perustuslakivaliokunnan päätöstä Facebook-kirjoituksessaan. Rydman on valiokunnan jäsen.
Korkeampi syyttämisen kynnys koskee vain virkatehtäviä. Sen tausta on itsenäisyyden ajan alussa. Sitä tarkasteltiin vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen yhteydessä.
"On lähdetty ajatuksesta, että ministerien virkatoiminta on luonteeltaan erilaista, kuin tavanomaisten valtion virkamiesten. Itsenäisyyden alun ajan perustuslain sananmuoto kiinnittää huomiota erityiseen moitittavuuteen. Se ilmentää tavanomaista korkeampaa kynnystä", apulaisprofessori Pauli Rautiainen Tampereen yliopistosta sanoo.
Rydmanin mukaan perustuslaissa edellytetään ministerisyytteen perustaksi tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta sekä rikkomuksen olennaisuutta.
"Näiden kriteerien valiokunta ei katsonut tapauksessa täyttyvän, mistä johtuen edellytyksiä syytteen nostamiselle ei ollut. Demokratian toimivuutta haittaisi, jos politiikan tekeminen oikeussalien kautta olisi liian helppoa", Rydman kirjoittaa.
Käsittely on monimutkaista ja usean eri toimijan teot sekoittuvat. Tulkinnat voivat olla ristiriitaisia, vaikka perustuslakivaliokunta pyrkii yksimielisyyteen.
Esimerkiksi nyt entinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka katsoi syytekynnyksen ylittyneen. Valiokunta siis päätti toisin.
"Linja on määrittynyt perustuslakivaliokunnan toiminnassa oikeudellisen tulkinnan kautta", Rautiainen kertoo aikaisemmista tapauksista.
Perustuslakivaliokunta on käsitellyt ministerivastuuasioita useita kertoja 2000-luvulla.
"Ministerivastuuasioita on esiintynyt säännöllisesti. Rajaa on haettu noin vaalikausittain. Ei vuosittain, mutta ei ole äärimmäisen harvinaista", Rautiainen sanoo.
Tapauksia on myös käsitelty julkisuudessa. Esimerkiksi Matti Vanhasen (kesk.) toimintaa arvioitiin Nuorisosäätiön kohdalla noin kymmenen vuotta sitten. Se sai runsaasti julkisuutta.
Kauko Juhantalon tapaus on viimeisin, jossa syytekynnyksen on katsottu ylittyneen vuonna 1993.
Päätös Haaviston syyttämisestä on vielä eduskunnan täysistunnon käsissä. Hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat antaneet tuen Haavistolle.
Rautiainen kritisoi, onko perustuslakivaliokunta oikea paikka käsitellä ministerivastuuasioita.
"Perustuslakivaliokunnille on ollut tavanomaista, että oma paikka on vaikea löytää. Olisi tärkeä erottaa hyvin puhtaasti syyteharkintaan liittyvä oikeudellinen puoli ja mahdollinen syytteen nostamisen korotetun kynnyksen poliittisen harkinnan puoli."
Rautiainen tutkisi mallia, jolla kansanedustajien syytesuojaa harkitaan. Esitutkinnan tekee poliisi.
"Perustuslakivaliokunnassa tehtävä valmisteleva työ olisi ehkä syytä siirtää jollekin toiselle foorumille. Eduskunnalle jäisi täysistuntoon kuuluva rooli syytteen nostamisen harkinnassa."
Kansanedustajilla on tavallista korkeampi syytekynnys eduskunnan puheisiin. Siitä vedettiin linjaa kesäkuussa, kun arvioitiin Juha Mäenpään (ps.) puheita eduskunnassa.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen olisi syyttänyt Mäenpäätä, jos eduskunta olisi antanut siihen luvan.
Myös presidentillä on korkeampi syyttämisen kynnys.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
