huidunperä Kansanvalistusseuran kalenterikertoi kevätkylvöt ja toripäivät
Äskettäin sai nuorisoseuraliikkeemme runsaasti huomiota ja julkisuutta, kun Jaakko Nummisen laaja viisiosainen historia siitä ilmestyi.
Liike syntyi 1880-luvun alussa ja siitä tuli laajetessaan kautta maan merkittävä kansakunnan sivistystason nostaja, joka edelleen vaikuttaa. Se pani alulle muun muassa yleiset laulu- ja soittojuhlat, joista ensimmäiset olivat 1884.
Samalla on aihetta muistaa, että meillä jo 1874 perustettiin Kansanvalistusseura. Se laajeni kansalliseksi sivistys- ja kouluttajaliikkeeksi nuorisoseuraliikettä varhemmin ja jatkaa niin ikään toimintaansa, vuodesta 1933 lähtien säätiönä.
Kansanvalistusseura harjoittaa ja kehittää vapaan sivistystyön ja muun aikuiskasvatuksen julkaisu-, tiedotus- ja koulutustoimintaa. Aikanaan se toimi myös muun muassa suuren ja merkittävän kirjahankkeen, Kansanvalistusseuran kalenterin, toimittajana ja julkaisijana.
Ensimmäinen kalenterinsa ilmestyi vuonna 1881, ja julkaisutoiminta kesti aina vuoteen 1957. Vuosikertoja ilmestyi 77. Oli monia maaseudun talonpoikaistiloja, jotka tapasivat hankkia Kansanvalistusseuran tietoisesti varsin kohtuuhintaisena pidetyn kalenterin ja merkitä siihen talon tärkeät tapahtumat kevätkylvöjen alkamista myöten. Täyden hyllyllisen arvokas kirjasarja täyttää.
Kansanvalistusseuran kalenteri syntyi täyttämään tarpeita, joita aikanaan odotettiin sellaisella olevan mutta ja joita ei ollut vielä täytetty. Edellytettiin, että kalenteri almanakan tietojen ohessa julkaisee käypää kansalaistietoutta yhteiskunnasta, sen vallitsevista oloista, toiminnasta ja luottohenkilöistä.
Toivottiin tietoja maan sivistyselämästäkin ja sen vaikuttajista.
Uusi kalenteri alkoi täyttää toivomuksia. Jopa kansallisten vaikuttajien merkkipäiväkirjoitukset kuuluivat asiaan siinä kuin muistokirjoitukset edesmenneistä.
Kalenterin almanakka tarjosi kattavasti tietoa kansallisista muisto- ja merkkipäivistä, valtakunnallisten yhdistysten vuosikokousajoista, kaupunkien markkinapäivistä ja eläinmarkkinoista.
Kirja ei ylvästellyt sisällöllään vaan välitti asiallisesti ja rauhallisesti tarpeelliseksi katsomaansa tietoa yhteiskunnan vallitsevista oloista ja tapahtumista. Kalenterista tuli kansalaisten perustietokirja moniksi vuosikymmeniksi.
Aiheitaan olivat maan historia, silloinen hallinto, talouselämä, sivistys, eduskunta, hallitus, puolueet, johtavat virkamiehet, maatalous, osuustoiminta, liikenne, kunnalliselämä, verotus, urheilu...
Jopa luettelo käsitti tiedot valtakunnan postimaksuista siinä kuin silloisten raittiusjärjestöjen jäsenluvut.
Esimerkiksi vuoden 1932 kesäkuussa eli kahdeksan vuosikymmentä sitten allakkatiedot käsittivät tutut nimipäivät, kuun vaiheet ja kotimaan viralliset muisto- ja merkkipäivät jopa Kaarle XII:n vuoden 1862 syntymäpäivää myöten.
Todettiin myös eläinten rauhoitusajat koirashaahkaa myöten, maatalousnäyttelyjen avajaispäivät, Helsingin yliopiston suviset aukioloajatkin. Tiedotettiin, että vuosikokouksiaan pitävät tällöin Suomen Lähetysseura, nuorisoseuraliikkeemme ja Suonviljely-yhdistyksemme.
Mainittiin kaupunkiemme toripäivät, todettiin eläinmarkkinapäivät paikkakunnittain.
Kalenterista olivat luettavissa jopa Evankeliumiyhdistyksen ja Raittiuden Ystävien yleisten kokousten päivämäärät ja pitopaikat.
Samalla julkaistiin katsaukset edellisen vuoden yleisistä laulu- ja soittojuhlista komeine kuvineen. Kirjan lopussa mainostivat kustantajat ja kirjakauppiaat vielä kotimaisia uutuusteoksia Isoa tietosanakirjaa myöten.
Runebergin Hirvenhiihtäjät sai osakseen erikoisartikkelin, kun 1932 tuli kuluneeksi täydet sata vuotta runoilijan ensimmäisestä laajasta, eeppisestä runoteoksesta
Talouselämän artikkelit tekivät tiettäväksi muun muassa sillinpyyntiämme Islannin vesillä.
Metsäasiantuntija Lauri Miettinen kirjoitti metsien harvennuksen järkiperäistämisestä. Kun Espanja oli edellisvuonna muuttunut tasavallaksi, kalenterissa Lauri Miettinen antoi laajan kuvauksen maan nykytilasta.
Niilo Liakka oli laatinut yleisartikkelin maamme politiikasta valtiontalouden tilaa myöten. Kirjoitus päättyi toteamukseen, että valoisat ajat eivät edessä kangastele sisäisissä sen paremmin kuin ulkoisissa oloissamme, mutta kansakunta selviytynee vaikeuksistaan nyt kuten ennen.
Lyhyesti sanoen silloiset Kansanvalistusseuran kalenterit pyysivät olla aikansa kansalaisten yhteiskuntatietouden valistajia. Ilmeisesti siinä hyvin onnistuttiin.
Mitenkä lie vastaavan kotimaan ja ulkomaiden tiivistetyn tiedon tarjonnan ja vastaanottamisen laita nyt, kun eletään globalisaation maailmassa ja EU:ssa? Kansanvalistusseura lopetti sisältörikkaiden kalentereittensa julkaisemisen jo 1957.
Jokohan ne on digitoitu?
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
