Sote-lakiesitys jatkaa keskittämispolitiikkaa
Sosiaalitoimen ja terveydenhuollon uutta järjestämislakia, sote-lakia, on perusteltu kansalle niin, että sillä turvattaisiin yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat palvelut koko maassa.
Valtiovalta on tukenut palveluiden ja tuotannon keskittymistä suuriin kaupunkeihin ja etenkin pääkaupunkiseudulle jo pitkään. Kunnissa lausuntokierroksella oleva sote-laki on keskittämisen huipennus.
Viisi nykyistä sairaanhoitopiirien erityisvastuualuetta (erva) saavat entistä suuremman vallan kuntien yli. Erva nimi vain vaihtuu sote-kuntayhtymäksi, jossa kunnilla on toki poliittisen suhteellisuuden mukainen edustus ja asukasluvun määräämä äänivalta.
Siellä neljän vuoden välein päätetään, mikä kunta tai kuntayhtymä saa tuottaa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut, noin miljoonan asukkaan sote-alueella.
Kaikki kunnat laittavat sote-hallinnon kassaan asukasluvun, ikäjakauman ja sairastavuuden mukaan määräytyvän rahasumman (50–60 prosenttia kunnan vuosibudjetista). Kunnat, jotka eivät saa oikeutta tuottaa palveluita, menettävät työpaikkojen lisäksi myös verotuloja.
Ainahan osa sote-menoista palautuu tuottajakunnalle henkilöstön palkoistaan maksamina veroina. Vai kuvitellaanko, että kunnan oma terveyskeskus tai pieni sairaala on kiinni neljä vuotta ja henkilöstö odottelee sitä ihmettä, että uudella neljävuotiskaudella taas saadaan tehdä töitä.
Sairaanhoitajan palkalla ei matkata päivittäin 100 kilometrin päähän töihin. Ammattilaiset muuttavat perheineen palveluiden perässä.
Pienen kaupungin sote-alan koulutustoiminta loppuu, kun oppilaitokset keskitetään työharjoittelupaikkojen lähelle. Pikkukaupungit menettävät näin myös nuorensa.
Vuoden alussa astui voimaan laki potilaan valtakunnallisesta oikeudesta valita hoitopaikkansa silloin, kun hoitava lääkäri antaa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Lailla haluttiin kannustaa julkisia erikoissairaanhoidonyksiköitä panostamaan laadukkaaseen, kilpailukykyiseen ja kustannustehokkaaseen toimintaan.
Nyt uudella sote-esityksellä kumotaan valinnanvapauslain tarkoitus. Sote-hallinto määrää ne paikat, joissa palveluja tarjotaan. Muuta valittavaa ei potilaalla enää ole.
Terveyspalveluja tarvitsevan kansalaisen yleisin huoli on, että lääkäriin ei pääse ja jos pääsee, vastassa on aina eri lääkäri. Miten esitys soten järjestämisestä tähän vastaa? Se lupaa: ”Kuntien väliset erot palvelutasossa vähenevät ja yhdenvertaisuus lisääntyy.”
Se tarkoittanee tätä: Jos kunta on pystynyt järjestämään asukkailleen palvelut hyvin, se ei saa enää niin tehdä. Tasataan erot ja tarjotaan samaa tasoa kaikille.
Miten kansalaiset vastaavat? He, joilla on varaa, ottavat lisääntyvään tahtiin sairauskuluvakuutuksia. Viisi vuotta sitten noin 800 000 suomalaisella oli vakuutus sairauskulujen varalta, viime vuonna jo noin miljoonalla. Vakuutetut käyttävät yksityisiä palveluita. Työssä olevat saavat kattavat palvelut työterveydenhuollosta.
Sosiaalitoimea eivät menestyjät juuri tarvitse. Vakuutuksettomat lapsiperheet, eläkeläiset, työttömät ja suuri pienituloinen kansanosa jää julkisen palvelun piiriin.
Olemme siis luomassa Suomeen kahdet terveysmarkkinat ja eriarvoisuus – ei yhdenvertaisuus – kasvaa!
Yhdenvertaiset, laadukkaat palvelut voidaan tuottaa toisinkin. Nyt rakennetun sote-esityksen sijasta olisi mahdollista kehittää sosiaali- ja terveystointa myös niin, että ministeriötaso antaa kunnille laatuvaatimukset ja kustannusraamit. Kunnat saavat itsenäisesti päättää, miten palvelunsa niiden puitteissa tuottaa.
Naapurikunnat löytävät yhteistyökumppanit pakottamatta, tuotantoalueet pysyvät maltillisen kokoisina ja ihmisten matkat palveluun säällisinä. Tämä jakaisi sote-alan työtä koko maahan. Palveluiden käyttäjien eli kuntien ja niiden asukkaiden tyytyväisyys säätelisi sen mitkä toimijat vakiinnuttavat asemansa.
Yliopistosairaalat keskittyisivät omaan erityistehtäväänsä: vaativiin hoitoihin, tutkimukseen ja koulutukseen. Kunnat maksaisivat yliopistosairaalalle vain niistä palveluista, joita asukkaat ovat siellä käyttäneet. Muu yliopistosairaaloiden rahoitus tulisi valtiolta.
Jos eduskunta hyväksyy nyt esitetyn sote-järjestämislain, kansakuntamme kahtiajako vain syvenee. Tätä kehityssuuntaa meidän ei pidä hyväksyä.
Sirpa Rintala (ps.)
Jämsä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
