EU:n budjettiin jäi paikattavaa

Viime viikon lopulla EU:n johtajat pääsivät sopuun vuosien 2014–2020 budjettikehyksestä. Budjetin loppusumma on 997 miljardia euroa eli noin 20 miljardia euroa nykyistä seitsenvuotista budjettiraamia pienempi.

Päämiehet kehuivat syntynyttä sopua kilvan hyväksi. Tuloksen selvittyä alkoi kuitenkin kiivas väittely siitä, kuinka paljon Suomen nettomaksuosuus vuotta kohden kasvoi. Arviot ovat liikkuneet sadan ja kahdensadan miljoonan euron välillä.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) mielestä neuvottelujen tulos oli Suomen tavoitteiden ja odotusten mukainen. Erityisen tyytyväinen Katainen oli siitä, että Suomen nettomaksuosuuden kasvu saatiin taitettua.

Neuvottelutulosta voi pitää historiallisena, koska ensimmäistä kertaa EU:n budjettia onnistuttiin supistamaan. Eniten supistuivat maatalous- ja aluepolitiikan budjettilohkot. Tutkimuksen ja kilpailukyvyn lohkon rahoitus sen sijaan kasvoi reippaasti.

Suomen maatalouden saamat suorat tuet vähenevät laskentatavasta riippuen noin 15–40 miljoonaa euroa. Sen sijaan maaseuturahoitus eli ympäristö-, lfa- ja eläinten hyvinvointituet säilyivät lähes ennallaan. Näiden rahoituksen pelasti Suomen saama niin sanottu kirjekuori, joka lisäsi maaseuturahoitusta noin 85 miljoonaa euroa vuodessa.

MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan mielestä Suomen hallituksen valitsema neuvottelutaktiikka osoittautui onnistuneeksi. Hänen mielestään maaseuturahojen korostaminen jäsenmaksualennusten vaatimisen sijaan johti Suomen kannalta parempaan lopputulokseen.

Eurooppaministeri Alexander Stubb (kok.) arvioi, että jos Suomi olisi vaatinut jäsenmaksualennusta, olisi Suomi menettänyt rahoituskaudella maaseutukirjekuoren eli 600 miljoonaa euroa sekä mahdollisuuden nokittaa itse siihen päälle (HS 11.2.)

EU-johtajien sopimus ei kuitenkaan automaattisesti merkitse rahoituskehyksen hyväksymistä, koska nykykäytännön mukaan myös Euroopan parlamentin pitää hyväksyä sopimus.

Parlamentissa ei ole katsottu hyvällä budjetin leikkausta. Parlamentin puhemies, saksalainen Martin Schultz sanoo, ettei aio laittaa nimeään alijäämäiseen budjettiin. Myös suomalaiset europarlamentaarikot suhtautuvat sopimukseen varauksellisesti.

Kovasanaisesta arvostelusta huolimatta on hyvin epätodennäköistä, että parlamentti kaataisi EU-maiden johtajien yksimielisen sopimuksen. Jonkinlaisen puumerkkinsä parlamentti budjettiraamiin saa, mutta parlamentissa hyväksymiseen riittää enemmistöpäätös.

Parlamentin keskustelussa ja päätöksenteossa painaa muun muassa se, että ensi vuonna pidetään EU-vaalit. Arvostelemalla sopimusta pyritään nostamaan profiilia äänestäjien silmissä.

Toisaalta monissa maissa EU-vaali on niin sanottu listavaali, ja menestyminen vaaleissa edellyttää korkeaa listasijoitusta. Tästä syystä erityisesti hallituspuolueiden parlamentaarikkojen pitää kuunnella tarkasti myös omien maittensa hallituksia.

Joka tapauksessa on hyvä, että EU:n budjettineuvottelut etenivät, koska niistä riippuvat myös tulevat yhteistä maatalouspolitiikkaa (cap) koskevat neuvottelut. Ne sujuvat todennäköisesti jouhevasti, koska EU:n päämiehet linjasivat poikkeuksellisesti myös maatalouspolitiikan sisältöä.

Tosiasia kuitenkin on, että maatalous- ja aluetukien määrät pienenevät, vaikka vähennys on pienempi kuin ennakkoon pelättiin.

Samaan aikaan kun Suomessa keskustellaan palkankorotusten nollalinjasta, leikataan jälleen viljelijöiden tuloja.

Tulotasoa ei ole mahdollista enää alentaa ruokaturvaa heikentämättä. Nämä sekä aluepoliittisten tukien leikkaukset pitää paikata kansallisilla toimilla. Kehysriihessä siihen on hyvä tilaisuus.

Avaa artikkelin PDF