Puolan paluu vilja-aitaksi voi viedä vuosikymmeniä

Puolan paluu Euroopan vilja-aitaksi on mahdollista, mutta se vie aikaa. Kyse on vuosikymmenistä, yhdestä tai kahdesta sukupolvesta, toteaa tutkija Csaba Jansik MTT taloustutkimuksesta.

Pirstoutunut tilarakenne, yli miljoona pikkutilaa ja niiden takana lymyävä miljoonan ihmisen piilevä työttömyys vaativat ensin ratkaisua. Väelle pitää löytää muuta työtä, jotta tilarakenne voisi muuttua, Jansik sanoo.

MTT taloustutkimus julkaisi torstaina Puolan elintarvikesektoria käsittelevän selvityksen, joka on tehty Vilja-alan yhteistyöryhmän toimeksiannosta.

Jansikin mukaan peltoviljelyssä on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Viljasato voitaisiin kaksinkertaistaa nykyisestä, mikäli tuotantoa pystytään järkeistämään.

Selvityksen kirjoittaneen Jansikin mukaan Puolan maatalous on hyötynyt maan EU-jäsenyydestä ja lähes kaikki toimialat ovat kasvaneet. Elintarvikkeita viedään 2–3 miljardin euron edestä enemmän kuin tuodaan.

Etenkin siipikarjan kasvatus laajenee nopeasti.

Sianlihan tuotanto kasvoi ensimmäiseen viljakriisiin 2007 saakka. Kallis rehu romutti tilojen kannattavuuden, eikä ala ole toipunut iskusta. Viidessä vuodessa lihasikojen määrä on vähentynyt kolmanneksen alle 12 miljoonaan sikaan.

Puola tuottaa vuosittain miljoona kiloa kauraa ja maan on pelätty tulevan mukaan Suomelle tärkeäille elintarvikekauran markkinoille. Jansikin mielestä pelko on turha.

Kaura on jäänyt Puolassa muiden kannattavampien kasvien, kuten maissin ja vehnän varjoon. Puolasta tulee jonkin verran ruista Suomeen, mutta ei juuri muuta.

Kolmen viime vuoden aikana Puola on tuottanut vuosittain 27 miljardia kiloa viljaa, mistä kaksi kolmasosaa kuluu karjan rehuihin. Loppu jakautuu karkeasti puoliksi teollisuuden ja viennin kesken.

Puola on iso vehnän viejä, mutta myös lähes yhtä iso tuoja. Maan on jakautunut tavallaan kahtia.

Maan eteläosissa sato alittaa kulutuksen ja viljaa tuodaan Unkarista ja Tshekeistä. Toisaalta Itämeren rannikkoseuduilla ja maan länsiosissa viljaa on yli oman tarpeen ja sitä laivataan kolmen sataman kautta etupäässä Hampuriin.

Viljan sopimusviljely kasvoi ripeästi viime vuosikymmenen lopulla, mutta pahat talvituhot kolme vuotta sitten lopettivat sen.

Ostajat vaativat viljelijöitä toimittamaan sovitut viljat, mutta viljaa ei ollut, ei edes naapurimaissa.

Sopimusten tekeminen ei ole virinnyt sen jälkeen. Viljaa myydään käteisellä päivän hintaan. Myllyt luottavat siihen, että viljaa saa, jos ei kotimaasta niin sitten naapurimaista. Jopa niin paljon, että viljaa ei yleensä varastoida.

Viljan rahtaaminen on vaivatonta verrattuna Suomeen, jossa kaikki kulkee meritse, Jansik sanoo.

VEIKKO NIITTYMAA

Avaa artikkelin PDF