Rauduskoivua ja harvinaisempia puita kannattaisi monestakin syystä suosia, mutta löytyykö niille kysyntää?

Puulajivalikoiman monipuolistaminen edellyttää alueellisia ilmasto-oloja kestävien siemenalkuperien saatavuutta ja toimivaa taimihuoltoa. Kuvassa tervalepän paakkutaimia. Kuva: Katri Himanen

Lehtikuusia viljellään kuusen, männyn ja koivun jälkeen eniten. Siperianlehtikuusi rinnastetaan kotimaisiin puulajeihin metsäsertifioinnissa. Kuva: Erkki Oksanen

Suomessa on noin 20 luontaista puulajia, mutta metsänviljely on painottunut voimakkaasti kuuseen, mäntyyn ja rauduskoivuun. Muiden puulajien, joihin kuuluvat esimerkiksi tervaleppä, haapa, tammi, lehtikuusi ja vaahtera, yhteenlasketut istutusmäärät ovat keskimäärin 0,2–0,3 prosenttia koko istutusmäärästä.

”Muiden kuin pääpuulajikolmikon viljelymäärissä puhutaan tosiaan promilleista. Onhan se tavattoman vähän ja herättää kysymyksen, varaudutaanko riittävästi muuttuvaan ilmastoon”, erikoistutkija Katri Himanen sanoo.

Monimuotoisuuden turvaamisen ja muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin varautumisen näkökulmasta laajempaa lajikirjoa kannattaisi harkita. Mutta vaikka metsänomistajalla olisi kiinnostusta vähemmän käytettyjen puulajien viljelyyn, korkeat hirvieläinkannat estävät sen.

Hirvieläinongelma ei kuitenkaan rajoitu harvinaisempien lajien viljelyyn.

”Männyn ja koivun viljelyä vältellään jo alueittain ja nythän meillä on kiehtova tilanne, kun pienet hirvieläimet syövät kuusta. Kaikenlainen uudistuminen kärsii”, Himanen sanoo.

Himanen on mukana Mekanen-hankkeessa, jossa selvitetään muun muassa harvinaisempien puulajien siemenhuoltoon ja viljelyyn liittyviä kysymyksiä.

”Vaikka tiettyjen puulajien kohdalla tiedämme jo hyvin, miten niitä kannattaa viljellä, katvealueitakin on. En kuitenkaan näe, että puutteellinen viljelyosaaminen tai viljelyvarman siemen- ja taimimateriaalin saatavuus muodostavat pullonkaulaa useimpien vähemmän käytettyjen lajien viljelylle.”

Helpointa lajiston monipuolistamisessa olisi Himasen mukaan lähteä liikkeelle rauduskoivun viljelyn lisäämisestä.

”Rauduskoivun osuus on vain muutamia prosentteja, vaikka pitkälle jalostettua siementä on saatavilla.”

Mekanen-hankkeen aikana selvitetään myös harvinaisempien puulajien teollista kysyntää, mikä on niiden viljelyn kannalta oleellinen kysymys.

”Tiettyjen puulajien, kuten esimerkiksi lehtikuusen, kohdalla harvennus- ja tukkipuun kysyntä voi olla erilainen. Voi ajatella, että jos raaka-ainetta on riittävästi, sille löytyy myös käyttöä.”