Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • KOTOISAT KUPPILAT

    Kahdeksan kertaa päivässä pysähtyvä Allegro on tuonut ravintola Ukko-Pekkaan lisää asiakkaita. Lappeenrannan Vainikkalassa tehtiin viime vuonna melkein 600 000 rajatarkastusta. Ari Nakari
    Kahdeksan kertaa päivässä pysähtyvä Allegro on tuonut ravintola Ukko-Pekkaan lisää asiakkaita. Lappeenrannan Vainikkalassa tehtiin viime vuonna melkein 600 000 rajatarkastusta. Ari Nakari Kuva: Viestilehtien arkisto

    Sarjassa esitellään kansan-

    kuppiloita ja muita kohtaamis-

    paikkoja eri puolilla Suomea.

    LAPPEENRANTA (MT)

    Valtava ratapiha säiliöjunineen ja ujelluksineen hallitsee Vainikkalan kylän maisemaa Lappeenrannan reunalla. Tolstoi tuo venäläisiä bisnesmiehiä ja ostosmatkailijoita Moskovasta ja Allegro Pietarista.

    Rautatieaseman ravintolan Ukko-Pekan asiakkaista kolmannes on rajan takaa.

    ”Käytännössä olemme Suomen toiseksi kansainvälisin kuppila. Helsinki-Vantaa lienee kansainvälisin”, yrittäjä Jari Laihia tokaisee.

    ”Se on 1,5 tuntia, niin olemme keskellä Pietaria.”

    Laihiat perustivat Ukko-Pekan vuonna 1997, kun VR lopetti ravintolansa. Pietarilaislähtöinen vaimo Margarita Laihia ryhtyi toimitusjohtajaksi.

    Avajaisvuodesta rajatarkastusten määrä asemalla on yli kaksinkertaistanut.

    Laihian mukaan itänaapuri syö usein pitkän kaavan mukaan.

    ”Venäläiset ovat yleensä avokätisiä, koska heille ravintola on kuin olohuone.”

    Restonomiksi opiskeleva poika Ville Laihia auttaa ravintolassa. Kielitaito lisää myyntiä, koska suomalaistyylinen itsepalvelu on venäläisille outo.

    ”Venäläisiin asiakkaisiin saa ihan erilaisen kontaktin, kun osaa selittää heidän omalla kielellään”, Ville sanoo.

    Ravintola palvelee matkailijoiden ja kyläläisten lisäksi VR:n, tullin ja rajavartioston työntekijöitä. Pienikatteista lounasta kannattaa tarjoilla, koska syöjiä riittää.

    Pitsa on tunnetuin tuote. Parhaimmillaan niitä menee yli 30 päivässä.

    ”Olemme lähteneet alunperin siitä, että pitsojen pitää olla hyviä ja reiluja”, Jari kertoo.

    Kun matkustajat ovat menneet, 300 asukkaan kylä on rauhallinen.

    ”Täällä oli ennen pankki, kauppa, koulu, päivähoito ja kirjasto”, Ville kertoo. ”Kohta varmaan katkovat sähkötkin.”

    ”Aika ankeaa, kun tästä on 30 kilometriä seuraavalle kassalle, josta saa edes limsapullon”, isä Laihia toteaa.

    Puolitoista vuotta sitten lähtenyttä Salea paikkaa Ukko-Pekan kioskinurkkaus. Sieltä saa puheiden mukaan ”maitoa, makkaraa ja kaljaa”. Oikeasti myynnissä on 160 erilaista tuotetta.

    ”Kioskia on käytetty ilahduttavasti”, Jari sanoo. ”Hävikki on pieni, kun tuotteita voi kierrättää keittiön kautta.”

    Pienyrittäjä valittelee lakien kohtuuttomuutta. Pykälät määräsivät, että ulosmyytävien juomien pitää olla ravintolan kanssa eri tilassa. Tilanjakajaksi riitti metallinen kaide.

    Venäläisille on vaikea selittää, että ruokajuomia ei saa poimia kioskipuolen kaapista.

    ”Byrokratian takia aikaihmisiä pitäisi ohjata kuin pieniä lapsia”, Jari Laihia kummastelee.

    Pitkät toimitusmatkat haittaavat yrittämistä. Ville kertoo olevansa lähdössä hakemaan kaupungista pitsataikinaa. Ajoa tulee yhteensä 60 kilometriä.

    22-vuotias Ville ei aio muuttaa kotikylästään pois.

    ”Tämä ravintola on vähän kuin pikkuveli miule. Tässä on kasvettu.”

    Muutkin työntekijät ovat samalta kylältä. Se on hyvä, niin ruuhka-aikaan apujoukkoja saa helposti paikalle.

    ”Kaupan lähdettyä vanhempi väki on valitellut, ettei ole paikkaa, missä voi haastella”, Jari Laihia sanoo. ”Iäkkäämmät ajattelevat, että eihän baariin voi mennä.”

    Yrittäjä haluaa korjata asennetta: baarissa käy asiallista porukkaa, eikä tupakan savua nykyisin ole.

    ”Olemme yrittäneet tehdä tästä koko kylän kohtauspaikkaa.”

    Talvella, kun lähikylän tanssilava on kiinni, Ukko-Pekassa käy esiintyjä kerran kuukaudessa. Useampaa iltaa kokeiltiin, mutta sille ei riittänyt kysyntää.

    ”Kyllähän tanssilattialla aikamoinen sutina käy, kun sattuu oikea bändi”, Jari sanoo. ”Jos lähtee taksilla kaupunkiin, niin se on 50 euroa suuntaansa.”

    Ukko-Pekka on ollut mukana monissa kylän tapahtumissa. Eteisen vitriinissä komeilevat Olut- ja makkaraviestin sekä Ämmä-volleyn kiertopalkinnot.

    Turistitkin ovat saaneet kokea kylähulluuden, kun kisassa ammuttiin vesipistoolilla.

    ”Kukaan ei huomannut, että taustalle tuli juna täynnä japanilaisia, ja he tulittivat märäksi koko japanilaislauman”, Laihia nauraa.

    EMILIA LAVONEN

    Avaa artikkelin PDF