Rokkaava ravimies uskaltaa herkistellä
YPÄJÄ (MT)
Vielä kuutisen vuotta sitten muusikko Bablo olisi nauranut ajatukselle, että hänellä on joskus hevosia. Ajatukset kuitenkin muuttuivat, sillä nyt miehellä on vuokratallissaan ponin lisäksi kolme ravihevosta, joiden pääosakas hän on.
Siitä, että pienenä hevosia pelänneestä pojasta on kasvanut täysiverinen hevosmies, on kiittäminen miehen entistä avovaimoa, ravivalmentaja Niina Sankaria.
Hänen kanssaan Bablo pääsi ajamaan ravihevosta ensimmäistä kertaa elämässään, ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Vaikka hevosista on tullut oleellinen osa Bablon elämää, eivät ne ole syrjäyttäneet laulamista.
”Ääneni on elättänyt minut 28 vuotta, ja sen se tekee edelleenkin. Oikeastaan se mahdollistaa hevosharrastuksen. Mikä laulaen tulee, se hirnuen menee”, käheästä äänestään tunnettu laulaja kertoo.
Bablon viikoissa on selvä työnjako: arkipäivät ollaan hevosten kanssa, viikonloput keikkaillaan.
Koska ravihevosia pitää myös harjoituttaa, on arki täynnä työtä. Toisaalta hevoset ovat loistava vastapaino keikkamuusikon työlle.
”Ilman tallityttöäni Minkaa tästä ei tulisi mitään. Hän hoitaa hevoset kokonaan, kun olen keikalla”, Bablo kiittelee.
Bablo oli ajanut hevosta yksin yhdeksän kertaa, kun ilmoittautui kilpa-ajokurssille. Nyt ravistartteja on takana jo yli kolmekymmentä. Toistaiseksi Toto-sijoja ei ole tullut, mutta neljänsiä sijoja sitäkin enemmän.
Vaikka menestys antaa vielä odottaa itseään, on Bablolla unelma hevosiin ja raveihin liittyen:
”Jos joku hevosistani juoksisi minulle harrikan tai talon, se olisi hienoa.”
Mies kertoo käsittelevänsä hevosiaan hieman eri tavoin kuin ammattiravivalmentajat, sillä hän antaa niille enemmän ihmiskontakteja.
”On hyvä, että on jatkuva kontakti eläimiin, koska silloin huomaan, jos jotakin on pielessä. Käyn esimerkiksi aina iltaisin halaamassa jokaista hevosta. Tiedän, että hevonenkin tykkää siitä, sillä se käyttäytyy kuin ihminen, mutta rakkaudenosoitukset ovat vain hieman voimallisempia.”
Läheisyydellä mies haluaa luoda luottamusta hevosiinsa, sillä hänen mielestään on tärkeää, että eläin tietää, että voi luottaa omistajaansa joka tilanteessa.
Bablon mielestä ravihevoset ja musiikki ovat molemmat rock.
”Ihan sama adrenaliini virtaa radalla kuin lavallakin”, mies selittää.
Ilman adrenaliinia esiintymisistä ei välttämättä tulisikaan mitään, sillä se antaa esiintymiselle suunnan ja fiiliksen.
Bablon tapoihin kuuluu, ettei hän koskaan suunnittele ohjelmistoaan ennen keikkaa, vaan tekee valinnat vasta lavalla, kun on nähnyt yleisönsä ja aistinut tunnelman.
Joskus lavalle nousevat vain mies ja kitara, joskus niiden lisäksi käytetään taustanauhoja.
Yksi asia on kuitenkin varma: jokainen esiintyminen alkaa Niin kuin aina ennenkin -kappaleella.
”Kappale muistuttaa minua siitä, miksi olen täällä. Alun perin se oli jäähyväiskirje läheisilleni, koska minusta tuntui, etten enää jaksa. Pienin muokkauksin siitä syntyi laulu.”
Muutenkin Bablon kappaleet kertovat miehen omasta elämästä.
Hän pyrkii kertomaan sanomansa mahdollisimman yksinkertaisesti ilman kliseitä. Lisäksi hän tavoittelee lauluilleen onnellista loppua tai ainakin lupausta siitä.
”Biisi on erityisen onnistunut, jos vielä useankin kuuntelukerran jälkeen siitä löytää uusia puolia”, Bablo pohtii.
Bablo tunnustaa olevansa tunteellinen mies. Välillä kyyneleet ovat tulleet silmiin levytysstudiolla kesken laulamisen, välillä hevosten kanssa tallilla.
”Olen vähän semmoinen herkkis, ja tunteenpurkauksia saattaa tulla yllättäen. Nuorempana muuri ympärilläni oli paljon vahvempi, mutta tavallaan on hyvä, että enää ei ole”, mies kertoo.
Vaikka tunteellisuus on yleensä hyvä asia, keikoilla se ei välttämättä sitä ole.
”Pitää valita kappaleet niin, että kyyneleet naamioituvat hieksi”, Bablo nauraa.
Pääsääntöisesti Bablon kappaleet ovat hänen omaa käsialaansa, mutta jos teksti ei meinaa muotoutua, hän pyytää apua.
Näin kävi esimerkiksi Vieraalla maalla -kappaleen kanssa, kun miehestä tuntui, että hän ei osannut pukea ajatuksiaan sanoiksi. Silloin hän pyysi apua hyvältä ystävältään muusikko Esa Elorannalta.
”Kirjoitin ajatuksistani pienoisnovellin, jonka annoin Esalle. Muutaman päivän päästä hän soitti ja kertoi, että sanat ovat valmiit.”
Kun Bablo luki ystävänsä tekemät sanat, kyyneleet nousivat silmiin; ystävä oli pukenut sanoiksi sen, mitä hän oli ajatellut.
ANNIINA KESO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
