Viikon paikannimi Kuoppia peuroille
Peuroja pyydettiin ennen muinoin pari metriä syvillä kuopilla. Kuopan pohjalle asetettiin pystyyn teräviä seipäitä.
Kuoppaan ohjaavaa johdeaitaa kutsuttiin nimellä hanka tai hangas. Osa hanka-nimistä liittyy luultavasti peuranpyyntiin. Esimerkiksi Kerimäen Hangasmaankankaalta läheltä kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty parikymmentä pyyntikuoppaa.
Pyyntikuoppia kaivettiin kapeille kannaksille ja suoalueita halkoville harjuille. Johdeaidat saattoivat olla jopa kilometrien mittaisia. Kaikkea ei tarvinnut rakentaa, sillä myös kaadetut puut toimittavat aidan virkaa.
Parkanon ja Karvian alueella sijaitsevan Häädetkeitaan suon nimen on esitetty palautuvan verbiin häätää, mikä puolestaan on yhdistetty peuranpyyntiin. Peuroja on ajettu kuoppapyydyksiin tai jyrkänteeltä alas.
Peuranpyynti oli sosiaalista puuhaa, minkä on arveltu
näkyvän eläimen nimessä. Balttilaisperäinen bendras merkitsee osallista, kumppania, yhteistä.
Sen verran tehokasta yhteispyynti oli, että peurat kuolivat lähes sukupuuttoon.
Keskisen Suomen peura- ja petra-nimistö kertoo uuden ajan aikaisten peuralaumojen vaellusreiteistä. Laumat vaelsivat Kainuusta Kuopion, Leppävirran ja Rantasalmen kautta Saimaan alueelle. Saimaan
Petrasaaressa eli peuroja vielä 1800-luvulla.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
