KUOLLUT KunnallisneuvosAulis Sileäkangas
Kunnalliselämässä pitkän ja menestyksellisen uran tehnyt kunnallisneuvos Aulis Sileäkangas kuoli Sotainvalidien sairaskodissa Porissa 22. joulukuuta 2013. Hän oli syntynyt 17. kesäkuuta 1923 Pomarkussa.
Sileäkangas oppi nuorena ottamaan vastuuta. Hän lähti vapaaehtoisena jatkosotaan kesällä 1941 ja oli ollut jo talvisodan aikana vapaaehtoisena kotirintamalla. Sodan ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen 1945 hän ryhtyi hoitamaan Paunun kotitilaa Pomarkussa.
Kunnalliselämään Sileäkangas tuli vuonna 1947, ja oli seuraavana vuonna nuorin valtuuston puheenjohtaja. Kansanedustajaksi hänet valittiin vuosina 1966 ja 1972. Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosina 1962, 1968 ja 1978.
Kunnallisliiton liittovaltuuston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1968–1985.
Aikaa riitti myös lukuisten muiden luottamustehtävien hoitamiseen eri yhdistyksissä, lautakunnissa sekä osuustoimintaliikkeessä.
Kunnanvaltuutettuna Sileäkangas piti lujasti kiinni kunnan itsemääräämisoikeudesta vastustaen pakkoliitoksia. Hän ymmärsi jo varhain, ettei pienen kunnan itsenäisyys ollut mahdollista ilman elinvoimaista kuntataloutta, menestyviä yrittäjiä ja aktiivisia kuntalaisia.
Maalaisliiton ja keskustan kansanedustajana Aulis Sileäkankaan keskeisiä tavoitteita olivat maakunnalliset ja maatalouteen liittyvät asiat. Henkilökohtaisesti tärkein tavoite oli eriarvoisuuden poistaminen. Kansanedustajana hän piti tiukasti kiinni periaatteistaan ja äänesti sen mukaan, minkä oikeaksi näki.
Haavoituttuaan vakavasti Vuosalmen taistelussa kesällä 1944 sotainvalidityö tuli lähelle Aulis Sileäkankaan sydäntä. Hän osallistui sotainvalidien ja -veteraanien järjestötoimintaan ja oli muun muassa Sotainvalidien Veljesliiton liittovaltuuston puheenjohtajana vuosina 1989–1995.
Mittavista ansioistaan Sileäkankaalle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi sekä useita kunniamerkkejä. Hänen sotilasarvonsa oli kapteeni.
Yhteiskunnallisten kiireiden vastapainona Aulis harrasti harmonikan soittoa. Toinen tärkeä harrastus oli kuntoliikunta. Myös kiinnostus kuvataiteeseen kasvoi vanhemmalla iällä.
Koska yhteiskunnalliset tehtävät veivät Auliksen Helsinkiin, jäi kotitilan hoitaminen käytännössä Maija-vaimon vastuulle. Kotitilan ja -kunnan asioiden vuoksi Aulis ajoi viikottain Pomarkkuun. Koti ja viisilapsinen perhe olivat Aulikselle niin tärkeitä, että toisinaan hän saattoi ajaa Helsingistä Pomarkkuun jopa useamman kerran viikossa.
HANNU SAKSALA
TIMO JOKINEN
Kirjoittajat ovat
Aulis Sileäkankaan vävyjä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
