Barkov tai Hradecky, parranpärinää riittää varmasti – vuoden urheilijaksi ei ole valittu koskaan jääkiekkoilijaa

Aleksander Barkov johdatti Florida Panthersin NHL-mestaruuteen viime vuonna. LEHTIKUVA/AFP.  

Vuoden urheilija on valittu Suomessa 77 kertaa, mutta valinta ei ole koskaan osunut suomalaisten viime vuosikymmenten suosikkilajin jääkiekon pelaajaan.

Eikä osu välttämättä nytkään, vaikka Aleksander Barkov johdatti vuonna 2024 NHL-joukkue Florida Panthersin Stanley Cupin voittoon.

Joukkuepalloilijat ylipäätään ovat olleet harvinaisuus, kun Urheilutoimittajain Liiton jäsenet ovat äänestäneet vuoden urheilijaa.

Jari Litmanen valittiin ensimmäisenä jalkapalloilijana 1995 ja toisena Sami Hyypiä 2001. Viime vuosikymmenen taitteen Huuhkajat-huumassa valittiin miesten jalkapallomaajoukkueen ja seurajoukkueidensa tähdet Teemu Pukki (2019) ja Lukas Hradecky (2020).

Vuosista jälkimmäisenä titteli oli alennusmyynnissä, kun koronapandemia mylläsi urheilukalenterin täysin. Tämä ei toki vähennä Hradeckyn näyttöjen arvoa saksalaisseura Leverkusenissa ja maajoukkueessa.

Lauri Markkanen valittiin ensimmäisenä koripalloilijana 2023, mutta nyt Hradecky on Barkovin suurin uhkaaja. Joukkueensa kapteeni Hradecky johdatti Leverkusenin tappiottomalla sarjalla Saksan mestariksi ja cup-voittajaksi. Saksan Bundesliiga ei ole samanlainen yksinäinen lajijättiläinen kuin NHL jääkiekossa, mutta Bundesliiga kuuluu jalkapallon viiden korkeatasoisimman sarjan joukkoon.

Lisäksi jalkapallo on huomattavasti kilpaillumpi ja laajemmalle levinnyt laji kuin jääkiekko. Stanley Cup lukeutuu silti maailman himoituimpiin ja arvostetuimpiin urheilupalkintoihin, ja Barkov saavutti sen vieläpä historian ensimmäisenä suomalaiskapteenina.

Asetelma on muutenkin veikeä. Suurimpina suosikkeina vuoden urheilijaksi on kaksi ulkomaalaistaustaista palloilijaa. Tämä kertoo Suomen muuttumisesta, kun maahanmuuttaja tai maahanmuuttajien lapsi voi nousta lajinsa kansalliselle huipulle, kansansuosikiksi ja kansainväliselle huipulle.

Suomalaisittain urheiluvuosi 2024 oli laiha, joten valinnanvaraa on vähän. Olympiamitali Pariisista mistä tahansa lajista olisi nostanut sen saavuttajan kärkiehdokkaiden joukkoon, mutta nyt ehdokaslistalle pääsemiseksi riittivät pistesijat.

Yksilölajien edustajista erottui erityisesti tenniksen nelinpelispesialisti Harri Heliövaara, joka voitti esimerkiksi Wimbledonin nelinpelimestaruuden. Tämäkin kertoo Suomen muuttumisesta. Joukkuelajit ja tiimityöskentely jyräävät ohi hiihtolatujen ja yleisurheilukenttien yksinäisten.

Vuoden urheilija -valinnat ovat puhuttaneet lähes aina. Vuoden 1974 ampumahiihdon kaksinkertainen maailmanmestari Juhani Suutarinen keräsi yli 50 prosenttia ykkössijoista, mutta 400 metrin juoksun Euroopan mestari ja maailmanennätysnainen Riitta Salin valittiin vuoden urheilijaksi.

Tuon jälkeen liitto päätti, että yli 50 prosenttia ykkössijoista kerännyt on vuoden urheilija. Vuonna 1982 moni jätti rata-autoilija Keke Rosbergin pois äänestyskupongeistaan, mutta F1-maailmanmestarin keräämä ykkössijojen määrä riitti päihittämään mäkihypyn maailmanmestarin Matti Nykäsen, joka sai enemmän kokonaispisteitä.

Vuonna 1990 kohu oli valmis, kun viidennen Stanley Cupinsa Edmonton Oilersin avainpelaajana voittanut Jari Kurri hävisi äänestyksen keihäänheiton Euroopan mestarille Päivi Alafrantille. Aika ei ollut vielä kypsä jääkiekkoilijan valinnalle, kun laji oli vasta nousemassa suomalaisten suosikiksi.

Ratakelaaja Leo-Pekka Tähti valittiin ensimmäisenä paraurheilijana 2016. Valinta oli lähellä jo 2012, jolloin Tähti sai 40 prosenttia ykkössijoista, mutta paralympiavoittaja jäi lopulta kolmanneksi olympiamitalit napanneiden purjelautailija Tuuli Petäjä-Sirénin ja keihäänheittäjä Antti Ruuskasen taakse.

Petäjä-Sirénin valinta huipensi naisten pitkän valtakauden, kun vuosina 2008–12 kunnian saivat ampumaurheilija Satu Mäkelä-Nummela, maastohiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen, suunnistaja Minna Kauppi, ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen ja Petäjä-Sirén.

Tuon jälkeen on valittu vain miehiä, eikä vuosi 2024 tuone muutosta. Suomalaisnaisista on loistanut viime vuosina esimerkiksi seiväshyppääjä Wilma Murto, joka oli vuosien 2022 ja 2023 äänestyksissä toinen, mutta hänen viime kautensa meni pipariksi loukkaantumisten takia. Kun muutkin suomalaisnaiset keräsivät lähinnä pistesijoja, ei varteenotettavaa vaihtoehtoa ole.

Valinta julkaistaan torstai-iltana Helsingissä järjestettävässä Urheilugaalassa. Oli valinta sitten Barkov, Hradecky tai joku muu, parranpärinää riittää varmasti.