Lossiin ja sassiin
Saariston rengastie syntyi vuonna 1996, kun Iniön ja Houtskarin välille saatiin lauttayhteys. Eija Poutanen Kuva: Viestilehtien arkistoPARAINEN (MT)
Turun seudulla yhteysvenematkoja tehdään aina ulkosaariin saakka, mutta lähempänäkin voi kokea saaristolaistunnelmaa.
Reitiksi voi ottaa esimerkiksi Saariston Rengastien, josta voi kiertää täyden, yli 200 kilometrin lenkin, tai lyhyemmän version.
Pienen Rengastien varrelle osuu muun muassa entinen spitaalisten karkotukseen käytetty Seilin saari, jossa ei kuitenkaan ole autoteitä, majoitusta eikä ravintoloita.
Kaikkea näitä löytyy varsinaiselta Saariston Rengasteltä. Kustavin kautta Paraisille kiemurteleva reitti aloitetaan yleensä Turusta, ja kierretään vastapäivään. Mukaan voi varata oppaan, mutta omin päinkin pärjää. Reittiapua tarjoavat Turku Touring, Saaritours ja Saariston varauskeskus.
Rengastien lähellä, mutta liian kaukana pieneen poikkeamiseen ovat Naantalin Kultarannan perjantai-iltojen puutarhakävelyt ja Marskin Louhisaaren linna Askaisissa.
Käymisen arvoisia ovat saaristo-opas Magnus Sundmanin mukaan myös esimerkiksi Jungfruskär, Kökar ja Utö, mutta niihin pitää lähteä varta vasten.
Rengastien varrella olevat Iniö, Houtskari, Korppoo ja Nauvo muodostavat nykyään 15 000 asukkaan Paraisten kaupungin eli entiset pikku kunnat ovat nyt kaupunginosia.
Vuoden kotimaiseksi matkakohteeksi 2011 valittu Rengastie kohtaa meren kahdeksan kertaa: kahdesti yhteysaluksella ja kuudesti lossilla. Iniön ja Houtskarin välinen alus maksaa muutaman euron, koska se kulkee vain turisteja varten.
Rengastien voi ajella läpi päivässäkin, mutta silloin kannattaa olla selvillä lautta-aikatauluista.
Muille on tarjolla yöpymispaikkoja: iniöläisen Botgårdin aittamajoituksesta Houtskarin kansanopistoon ja nauvolaisen Norrgårdin erämaamökeistä aikuistyyliseen pikkuhotelliin Hyppeisten kylässä.
Vaikka reitti näyttää idylliseltä pyöräilylle, kapoiset tiet ja olemattomat pientareet eivät houkuta sunnuntaipyöräilijää.
Sille, joka tulee hakemaan saaristosta vain merta ja sileitä kallioita, reitin alkupää voi olla pettymys. Matkan varrella on paljon peltoja ja metsiä, eikä meri edes aina pilkota.
Mutta kun meri näkyy, se on juuri niin sininen ja avara kuin sopii odottaa.
Matkailun ohella tärkeitä työllistäjiä ovat kalastus, Heimon kala ja Isakssonin kasvihuoneet.
Matkan varrella riittää näkemistä: voi poiketa vanhoissa kivikirkoissa, kesätoreilla, rannoilla, satamissa ja tai vaikka ostoksilla.
Esimerkiksi Kustavin savipajalla on keramiikkakupposia pihamyymälä täynnä, ja erilaisia aktiviteetteja kahvilasta kotieläimiin ja hopeapajaan.
Kun hiukoo, voi poiketa esimerkiksi possunkylkirivillä Buffalon terassilla Korppoon Verkanissa tai munkeilla Kustavin savipajassa. Sattmarkin tupa reitin Nauvon päässä leipoo kakkuja ja myy maatilajäätelöä ja -limonadia.
Iniössä voi bongata sen ainoalle maatilalle kuuluvia lampaita.
Siltojakin on: Taivassalon pienestä ja vanhasta, kivistä ladotusta Muntin sillasta lähes puolen kilometrin mittaiseen Kaitaisten siltaan.
Losseja korvataan silloilla, sillä kumpikin maksaa seitsemän miljoonaa, mutta toinen kestää neljä ja toinen sata vuotta, Sundman kertoo.
Kaikesta näkee, ettei matkailu ole enää maatilojen sivubisnes, vaan huolella rakennettu elinkeino.
Rengastietä markkinoidaan myös maailmalle yhdessä Ruotsin saariston kanssa Scandinavian Islands -hankkeella.
EIJA POUTANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
