LUKENUT MIES Suutari etäällä lestistään
Poliittiseen keskusteluun kaivataan usein korkeasti oppineita henkilöitä. He kuulemma tuovat tarpeellista akateemista syvyyttä.
Tosiasiassa akateemikot ovat aivan tavallisia pulliaisia heti, kun astuvat oman kapean erikoissiilonsa ulkopuolelle. Mielipiteet vain muuttuvat varmemmiksi.
Tohtori Arto Luukkanen tunnetaan uutterana Venäjän historian ja nykypäivän politiikan tarkastelijana. Kotimaan politiikka ja suomalainen yhteiskunta tuntuvat tässä kirjassa vieraammalta, lähinnä sanomalehdistä opitulta.
Jos tutkija pitää suomalaisen politiikan suurimpana ongelmana viime vaalikauden vaalirahakohua, hänen suhteellisuudentajunsa mättää pahasti.
Tämän kirjan jälkeen alkaa epäillä, tietääkö Luukkanen Venäjän asioistakaan sen enempää. Se olisi suotavaa, koska valtaosa suomalaisista ei ymmärrä venäjän kieltä eikä voi tarkistaa tohtorin käsitysten totuuspohjaa. Olemme aika suppean asiantuntijajoukon varassa.
EU on Luukkasen mielestä natsi-Saksan jäljillä ja kokoomuksen kuntauudistus stalinismia. Mutta viimeistään kun hän ennustaa SDP:n katoavan Suomesta kuin aamukaste, tiedemiehen ajatuksiin rupeaa suhtautumaan varauksin.
Ukrainaa käsitellessään tohtori kyselee, tarvittaisiinko meillä suojeluskuntatasoisia joukkoja, jos valtiojohto ei jostain syystä olisi kykenevä päättämään siitä, onko valtakunta sodassa vai ei. Kukahan sissipäällikkö Ilmarinen niitäkin komentaisi?
Tuotahan kokeiltiin vuonna 1932 Mäntsälässä. Silloin valtiojohto oli kykenevä komentamaan suojeluskuntatasoiset joukot palaamaan koteihinsa.
Meidän kylän suojeluskuntalaiset hiihtivät Mäntsälä-käskyn tultua kirkonkylään ja hihkaisivat esikunnalle, että hallituksen puolella ollaan.
PEKKA ALAROTU
Arto Luukkanen:
Vapaan pudotuksen Suomi.
Tyhjätaskuna karhun syleilyssä.
264 sivua. Tammi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
