Kahdeksankymppinenpariskunta tekee ilolla töitä
Markku Vuorikari Heikki ja Sisko Laurila tapasivat nuorina opiskelijoina päivätansseissa. Sitä ennen Sisko oli nähnyt Heikin linja-autossa: ”Ensi silmäyksellä tuntui, että tossa se nyt on.” Tuvan seinällä on Siskon maalaamia tauluja. Kuva: Viestilehtien arkistoLEMPÄÄLÄ (MT)
Heikki Laurila, 78, virittää keskittyneesti kanavia seinälle ripustettuun digitelevisioon. Vaimo Sisko Laurila häärää keittiössä. Vieraille valmistuu sienikeittoa ja karjalanpiirakoita.
Olemme viime kesänä valmistuneen lomamökin tilavassa ruokasalissa. Ikkunasta pilkistää Hulausjärvi ja peltoja. Niillä, noin 40 hehtaarilla, Laurilat viljelevät luomuvehnää ja nurmea. Takana siintää metsää, josta isäntä saa puukauppojen yhteydessä klapit mökkeihin.
Vuokramökkejä on kymmenen, ja kerralla niihin mahtuu lähes sata vierasta.
Pariskunta pyörittää Näppilän tilaa kahdestaan, mutta kiireisimpinä aikoina lapset rientävät apuun. Siskon mukaan varsinkin sesonkiaikaan mökkien siivous ja pyykkäys teettävät paljon työtä.
Heikki on asunut Näppilässä yksivuotiaasta asti, jolloin hänen vanhempansa tulivat tilalle. Nelisenkymmentä vuotta sitten tehtiin sukupolvenvaihdos ja karjasta luovuttiin 1992.
”Silloin alkoi se, että pitäisi olla aina vaan suurempaa. Olisi pitänyt rakentaa uusi navetta”, Heikki muistelee.
Tilanhoidon ohessa Sisko teki täyden työuran ammatillisen koulun tekstiiliopettajana.
”En malttanut lopettaa. Vuonna 1994 jäin lehtorin virasta eläkkeelle”, Sisko kertoo.
Kaiken työn keskellä pariskunta on kasvattanut viisi lasta. Nyt lastenlapsiakin on jo kymmenen.
Lapsilla ei ainakaan tähän mennessä ole ollut kiinnostusta tarttua ohjaksiin, joten voi olla, että tilan sukupolvenvaihdos hyppää yhden polven yli.
”En minä olisi aikaisemmin luopunutkaan”, Heikki naurahtaa.
Laurilat eivät lähde ennustamaan, kauanko he pystyvät jatkamaan töitä.
”Molemmilla on ollut sydäninfarkti, joten välillä otetaan nitroja”, isäntä tokaisee.
Muutoin terveys sallii työnteon. Siskolta leikattiin vastikään silmätkin, joten näkökyky on kuin nuorella tytöllä.
Jos jostakin Heikki tulee vihaiseksi, niin ikärasismista. Hän ajatteli lähettää taas palautetta tv-kanavalle, jonka keskusteluohjelmassa puhuttiin vanhuksista vähättelevään sävyyn. Ihmisten haluttomuutta tehdä töitä hän ei myöskään ymmärrä.
Siskonkin mielestä moni ikääntynyt voisi työskennellä nykyistä pitempään, jos annettaisiin mahdollisuus osa-aikaiseen, lempeätahtiseen työhön.
Laurilat pohtivat, että työelämä on stressaavampaa kuin ennen, vaikka vapaa-aikaa saattaa olla enemmän. Viljelijät ja yrittäjät joutuvat ottamaan isoja taloudellisia riskejä pärjätäkseen.
”Moni on ahneuspropagandan uhri, kun ei tyydytä vähempään”, Heikki pohtii.
Sienikeiton jälkeen siirrytään tilan päärakennukseen kahville, jonka ääressä Heikki esittelee tilan historiaa ja kuvia pihapiiristä vapaussodan ajalta.
Sen jälkeen Sisko näyttää käsitöitään, joita on joka puolella. Kahvikin tarjoillaan emännän itse maalaamista posliineista. Seinillä on posliinilaatalle maalattuja pyhimyksiä ja Kalevala-henkisiä tauluja.
Joka huoneessa roikkuu myös itse tehty ryijy, joita valmistuu ainakin yksi talvessa.
Heikki puolestaan kertoo harrastavansa luottamustehtäviä. Hän toimii sihteerinä ja rahastonhoitajana MTK-Lempäälän tuottajayhdistyksessä.
”Sääntöjen mukaan yli 62-vuotiaat eivät voi enää olla johtokunnassa, joten tekivät minusta kunniapuheenjohtajan ja sihteerin”, hän naurahtaa.
Heikillä on myös pari vuotta sitten perustettu toiminimi, joka harjoittaa pienimuotoista laskurahoitusta vävyjen yritysten kanssa.
Yhdessä Laurilat harrastavat matkustamista, johon isäntä tosin on suostunut vasta vanhemmalla iällä. Viime vuonna he kävivät yhdessä Italiassa sekä Pietarissa ja emäntä piipahti vielä Kyproksella.
Lennot ja hotellit Laurilat varaavat netistä. He hoitavat asioita sujuvasti neljällä kielellä: saksaksi, englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi. Osaapa isäntä vielä muutaman sanan venäjääkin.
”Saatan sanoa, että ovi kiinni, muuten tulee holotna”, hän virnistää.
Kielitaitoa tarvitaan, koska moni mökinvuokraaja tulee ulkomailta.
Mikä sitten on kaiken energisyyden salaisuus? Siskon mielestä mielekäs työ, suuri perhe ja harrastukset, mutta Heikki miettii hetken ja tokaisee: ”Laiskuus. Olin jo kouluaikana laiska.”
No ei kyllä uskoisi.
KATJA KOLJONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
