Naisten ja tyttöjen asema vaakalaudalla Afganistanissa

Afganistan on yksi maailman köyhimmistä maista ja Transparency Internationalin mukaan maailman korruptoitunein maa.

Vain 30 prosenttia aikuisväestöstä osaa lukea. Yli puolet maasta on edelleen humanitaarisen avun ulottumattomissa, koska turvallisuustilanne on heikko ja kulkuyhteydet

erittäin huonot.

Oikeusvaltiokehitys on heikkoa, tuomioistuimilta puuttuu osaavaa henkilöstöä ja myös tahtoa puuttua hallinnon väärinkäytöksiin. Huumetuotanto rehottaa ja siihen on sotkeutunut myös hallinnon edustajia.

Euroopan unioni on tärkeä avunantaja ja turvallisuuden ylläpitäjä Afganistanissa. Komission ja jäsenmaiden tuki vastaa noin kolmannesta maan kehitysavusta ja YK:n mandaatilla toimiva natojohtoinen ISAF-operaatio kantaa päävastuun aseellisten ryhmien vastaisesta toiminnasta Afganistanissa.

Kapinallisten terrori-iskut ovat jatkuneet, vaikka turvallisuustilanteessa onkin tapahtunut hienoista paranemista. Viime vuonna terrori-iskut vaativat YK:n mukaan yli 3 000 uhria, joista jopa 80 prosenttia oli kapinallisten aiheuttamia.

Pelättävissä on, että kun kansainväliset joukot kotiutetaan asteittain vuoden 2014 loppuun mennessä, terrori-iskut siviilejä ja hallintoa kohtaan tulevat vain lisääntymään. Suomen

tulisikin omalta osaltaan

korostaa siviilien suojelua

sekä uskonnon ja kulttuurien kunnioittamista.

Ennen kuin vastuunsiirto afgaanijoukoille voidaan saattaa loppuun, on aivan välttämätöntä saada aikaan poliittinen prosessi kapinallisryhmittymien ja maan hallinnon välillä. Samalla on pidettävä kirkkaana mielessä se, että vain sellaisten ryhmittymien kanssa neuvotellaan, jotka tunnustavat Afganistanin perustuslain, luopuvat väkivallasta ja katkaisevat kaikki yhteytensä al-Qaidaan.

Ihmisoikeuksien edistämisessä taikka naisten ja tyttöjen aseman parantamisessa ei pidä tehdä minkäänlaisia kompromisseja talebanien tai muiden vanhoillisten ryhmittymien kanssa. Ilman vuoropuhelun käynnistämistä Afganistan ajautuu mitä todennäköisimmin syvenevään väkivallan kierteeseen, ja jopa sisällissotaan.

Vaikka Afganistanin talous onkin viime vuosina kasvanut noin kahdeksan prosenttia vuosivauhtia, tulee maalla olemaan suuria vaikeuksia kattaa edes osa 30–40 prosentin budjettivajeesta, joka syntyy rahoitusvirtojen tyrehtymisestä, kun kansainväliset joukot vetäytyvät maasta.

Kansainvälisen yhteisön pitää omilla toimillaan tukea Afganistanin kehitystä, jotta maa hyötyy omista luonnonvaroistaan ja kykenee vahvistamaan talouttaan kestävästi. Yksityisen sektorin mukaantulo on välttämätön edellytys kestävän talouden luomiselle.

Naisten asema, koulunkäynti

ja pääsy terveydenhuollon

piiriin on parantunut Afganistanissa talebanien ajoista. Mutta kehitystä on tapahtunut

pääasiassa kaupungeissa. Maaseudulla naisiin kohdistuva

väkivalta, pakkoavioliitot ja todella heikot poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet ovat arkea. Perustuslaissa taattuihin oikeuksiin ei ole sitouduttu ja tilanne tulee vielä huononemaan ISAF-joukkojen poistuessa maasta. Suomen kannattaa tehdä pitkäjänteistä

yhteistyötä Afganistanin

kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta ihmisoikeuksiin, naisten ja tyttöjen asemaan saadaan todella parannusta.

Suomen kehitysavun painopisteet Afganistanissa on suunnattava mahdollisimman tehokkaasti vastaamaan maan kehitystarpeita ja samalla on otettava huomioon myös muiden kansainvälisten toimijoiden tuen kokonaisuus. On perusteltua kanavoida osa avusta YK-järjestöjen ja

maailmanpankin kautta.

Tarvitsisimme myös kattavan selvityksen kehitysavun vaikuttavuudesta ja suhteesta muihin antamiimme tukimuotoihin. Tämä on välttämätöntä, jotta kehitysapumme menee sinne, minne se on tarkoitettu.

Eduskunnan on myös saatava

hyvissä ajoin laaja-alainen

selvitys niistä suunnitelmista,

joita valtioneuvostolla on Suomen mahdollisiksi osallistumismuodoiksi ISAF-seuraajaoperaatioon vuoden 2014 jälkeen.

Aila Paloniemi

kansanedustaja (kesk.)

ulkoasiainvaliokunnan jäsen

Avaa artikkelin PDF