Vasikkakasvattamo muuttui voimistelusaliksi
KANGASALA (MT)
Method Putkisto -ohjaaja ja fysioterapeutti Pia Rauhalahti tutustui Marja Putkiston kehittämään kehonhallintamenetelmään vuonna 2006 ja päätti lähteä vuodeksi koulutukseen.
”Method Putkisto on niin erilaista kuin työ”, Rauhalahti miettii.
”Keho palautuu stressistä, urheilusta tai työnteosta tasapainoon.”
”Myös maanviljelijä tarvitsee huoltoa, eivät vain koneet”, Rauhalahti toteaa.
Lantionpohjan ja syvien vatsalihasten tuki suojelee selkää raskaissa ja yksitoikkoisissa töissä.
”Mitä enemmän ohjaan, sitä paremmin alan ymmärtää, mitä perusliike tarkoittaa. Kun nivel voi liikkua kaikkiin suuntiin, kehon käyttäminen ja normaali elämä helpottuvat.”
Rauhalahti valmistui fysioterapeutiksi vuonna 1989. Vuonna 1996 hän muutti Kuhmalahdelle lypsykarjatilan emännäksi.
”Vuonna 2006 lypsylehmät lähtivät”, Rauhalahti kertoo.
”Ja minä ryhdyin miettimään fysioterapian täydennyskoulutusta.”
”Hoitokeskeinen fysioterapia ei motivoinut minua. Eikä se auttanut ja motivoinut asiakkaita tarpeeksi. ”
Rauhalahti harrasti nuorena kilpahiihtoa. Kuhmalahden kylän elämään hän lähti mukaan osallistumalla Kuhmalahden Kisan toimintaan.
”Olemme pieni maalaisseura, meillä harrastetaan kaikkea mitä järjestetään.”
Maataloustuottajien jumppa ja muita terveysliikuntaryhmiä käynnistettiin kansalaisopiston kanssa.
Kesällä jumpataan ulkona. Rauhalahti perusti myös Nuoren Suomen liikuntaleikkikoulun Kuhmalahdelle.
”Nyt on yhdeksäs vuosi menossa Method Putkistoa, 15–20 ryhmää viikoittain”, Rauhalahti kertoo.
”Kouluttaudun säännöllisesti lisää.”
Aiemmin Rauhalahti ohjasi ryhmiä myös Tampereen Method Putkisto -studiolla. Useita ryhmiä on naapurikunnissa.
Vuonna 2013 Rauhalahdelle tehtiin oma sali navettaan, joka on rakennettu karjataloutta laajennettaessa vuonna 1998. Navetassa oli 300 neliömetriä lämmintä tilaa ja 150 neliön rehulato.
Nyt 77 neliön vasikkaosastossa on valoisa voimistelusali. Muuten navetta on puuvarastona. Salikin lämpiää puulla.
Ohjaus on yksilöllistä. Väkeä käy salilla Kuhmalahden ja Kangasalan lisäksi Pälkäneeltä, Sahalahdelta ja Kuhmoisista.
Kesäkurssit järjestetään appivanhempien Vanhassa Rauhalahdessa. 1800-luvun päärakennusta ympäröi heleä maalaismaisema.
Kesäkursseilla sekä yksityistunneilla käy mökkiläisiä ja asiakkaita Helsingistä ja Tampereeltakin.
”Kesätarjontaa on tarkoitus laajentaa”, Rauhalahti kertoo.
”Kehonhallintaa luonnossa, ympäröivästä maaseudusta nauttien.”
”Ohjaan sauvakävelyä, ja olen pitänyt kursseja ratsastajillekin. Seuraavaksi hankin pilates-laitteita salille.”
Uuden salin avajaisissa kylän pappi siunasi paikan, tunneilla kävijä hänkin. Perhe ja sukulaiset auttoivat järjestelyissä. Lähiseudun yrittäjä toimitti ruokaa.
Kyläläiset ja naapurit kävivät onnittelemassa. Kauempaa tulleet asiakkaat viihtyivät musiikin ja tanssin parissa.
Työkavereita ja kollegoja on uran aikana kertynyt paljon. Marja Putkisto on tullut kaksi kertaa Lontoosta pitämään kesäkurssin.
Näille kursseille tulee ohjaajia avuksi koko maasta.
Navetalla käy naisvoittoisia ryhmiä, sekaryhmiä sekä vuosi sitten perustettu miesten ryhmä. Siinä on paljon maanviljelijöitä.
”Sain omankin mieheni mukaan.”
Matti Rauhalahti on maaseutuyrittäjä ja muusikko. Tilan pelloilla viljellään rehunurmia, rehuviljaa ja vehnää naapureille. Metsätöissä ja metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajan tehtävissä menee aikaa.
Miesten ryhmässä hoidetaan reistailevia selkiä, ennaltaehkäistään vaivoja ja tavataan kavereita.
”Minkälainen olo on viime tunnin jälkeen?”, Pia Rauhalahti kysyy.
”Pääsin sängystäkin ylös silleen ihan normaalisti”, kuhmalahtelainen verhoilija Hannu Ekholm vastaa.
”Hyvä, että selkä alkaa vähitellen toimia”, Rauhalahti kiittää.
Alkuverryttelyn jälkeen miehet koukistavat jalkojaan ja kallistavat selkää eteenpäin hitaasti ja hallitusti. Sitten selkä rullataan pehmeästi, nikama kerrallaan jälleen suoraksi.
Pää, lapojen väli ja lantio haetaan samaan linjaan. Ja uudestaan, vain muutaman kerran, mutta huolellisesti.
”Syvä poikittainen vatsalihas liukuu selkärankaa kohti. Käden alla pitäisi tuntua vatsan liukuminen sisään. Jos jännitystä tuntuu ylävatsalla asti, mukana on jo liikaa vatsalihaskerroksia”, Rauhalahti neuvoo.
”Tee oman hengityksen tahdissa. Katso, pysyykö vatsa tukena, pysyykö selässä pieni notko.”
Tarkoitus on eriyttää lantion liikettä lonkkien liikkeestä. Selän puolella pitäisi olla lihaksia töissä. Häntäluu kallistuu navasta poispäin.
”Aina vedotaan siihen, että töissä tulee venytyksiä, mutta minullakin on sikala, ja yksipuolista se on. Ja kun siat tässä kuussa lähtevät, niin täytyy venytellä sitäkin enemmän”, toteaa sahalahtelainen Juho Höysniemi.
”Vaimo on käynyt täällä jo pari vuotta, sehän mut tänne laitto. Täällä on kaiken ikäisiä, tehdään oman kunnon mukaan.”
”Olen minä notkeampi kuin viime vuonna. Ainakin pikkuisen.”
Juhani Yli-Hinkkala asuu naapurissa.
”Tämä pitää yleistä hyvinvointia yllä”, Yli-Hinkkala sanoo.
”Ettei toi kroppa ihan menisi rapakuntoon. Ja viljan lapiointi on paljon helpompaa, kun vetää vatsan sisään.”
”Tässä täytyy kyllä keskittyä, rentoutuminen tulee jälkeenpäin.”
”Pilatesrulla on hirveän hyvä. Kun sen päälle menee pitkäkseen, se avaa hartioita ja muita lihaksia”, Yli-Hinkkala kertoo.
Meno on rentoa.
”Onko notkon kohta tunnettavissa selän alla?”
”Ei”, huutaa joku.
”Onnistuu”, Höysniemi kajauttaa reippaasti.
”Salaa harjoitellu”, Yli-Hinkkala mutisee partaansa.
”Kilpaileva halli sinne sikalaan tulossa!”
Etunojapunnerruksessa ei ajatella käsiliikettä, vaan koetetaan pitää lantio ja alavatsa töissä.
”Ei oikein ehkä näytä, että tässä tapahtuisi mitään, mutta ihan samoja harjoituksia tekevät aktiiviurheilijat ja urheilun ammattilaiset”, Rauhalahti rohkaisee.
”Vielä voit pienentää liikettä!”
REA PELTOLA
Myös maanviljelijä tarvitsee huoltoa,
eivät vain
koneet.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
