Yläharvennus käyttöön

Lämpimät kiitokset Maaseudun Tulevaisuudelle ja toimittaja Sami Karppiselle yläharvennuksen ja sen hyvien vaikutusten esiin nostamisesta (MT 15.10.2014).

Yläharvennus on taloudellisesti mielekäs tapa käsitellä hoidettuja metsiä, joissa harvennuksessa säästettävän puuston latvukset ovat kunnossa. Se on erinomainen tapa yhdistää metsän taloudellinen tuotto ja ekologiset tavoitteet. Se kuuluu myös Suomen riistakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen yhteisen Askel riistametsään -hankkeen menetelmävalikoimaan.

Runsas maisematason metsäpeitteisyys on kriittisen tärkeä perustarve metsolle, pyylle ja lukuisille muille lajeille.

Yläharvennusta käytettäessä kiertoajat muodostuvat 10–20 vuotta pidemmiksi kuin alaharvennusta käytettäessä. Jos yläharvennuksia käytetään laajassa mitassa, näkyy tämä korkeampana varttuneiden metsien osuutena ja runsaampana metsäpeitteisyytenä. Suomalaiset maisemat säilyvät siten selvästi metsäpeitteisempinä kuin jos käytettäisiin pelkästään alaharvennusta.

Metson kohdalla yläharvennus mahdollistaa sen, että lajille riittää myös ihmistoiminnan, avosoiden tai vesistöjen pirstomilla alueilla useammin riittävän yhtenäisiä elinympäristöjä yksilöiden elinpiireiksi, paikallisiksi soitimiksi ja edelleen yhtenäiseksi elinympäristöjen verkostoksi.

Aivan kymmenen prosentin hyötyä yläharvennuksen en usko tuovan alaharvennukseen verrattuna, ainakaan jos käytetään realistista, vähintään kolme prosenttia korkokantaa nettonykyarvoja laskettaessa.

Asian voi hyvin testata vaikkapa Metsäntutkimuslaitoksen Motti-simulaattorilla. Vähintään saman tai hieman paremman taloudellisen tuloksen se kuitenkin tuottaa. Sama ilmiö koskee monessa tapauksessa myös sekametsiä. Niissäkin talous ja ympäristöystävällisyys toteutuvat erinomaisesti verrattuna yhden puulajin metsiin.

Miksi siis emme ottaisi laajempaan käyttöön menetelmiä, joista kaikki hyötyvät?

Janne Miettinen

MMT, metsänomistaja

projektipäällikkö,

Askel riistametsään -hanke

Suomen riistakeskus

Avaa artikkelin PDF