Missä sydämesi –siellä aarteesi
”Vasta silloin kuin viimeinen puu on kuollut, viimeinen joki saastunut ja viimeinen kala pyydetty, valkoinen mies huomaa että rahaa ei voi syödä” – tällaisen ajatuksin uskotaan erään intiaanipäällikön lähestyneen USA: n presidentti Washingtonia, kun valkoiset halusivat ostaa intiaanien asuinmaat.
Rahalla on muinaisista ajoista asti ollut magneetin vetovoima ihmismieleen ja aivan erityisesti meihin länsimaisiin, jotka useimmiten olemme kristittyjä. Vaikka dollariseteleissä lukeekin ”In God we trust”– muistutuksena rahan välinearvosta – silti yhä ja uudestaan siitä tahtoo tulla itsetarkoitus, eikä ollenkaan vähiten juuri tuolla rapakon takana.
Jeesuksen aikaan rahaa oli liikkeellä ja monenlaista, kreikkalaista, roomalaista, itämaista ja vaikka minkälaista. Rahanvaihtajat tienasivat hyvin, varsinkin Jerusalemin temppelialueella, jossa uhriraha piti vaihtaa paikalliseen.
Jeesuksella oli selkeä käsitys rahasta – keisarille mikä keisarin on ja Jumalalle mikä Jumalan on. Raha ja omaisuus sinänsä ei ole Jeesuksen mielestä pahasta, onhan omaisuuskin siunaus ja siksi seitsemännen käskyn suojaama. Silloin kun omaisuudesta tulee pääasia ja rahasta itsetarkoitus, on siirrytty ensimmäisen käskyn rikkomiseen. Siihen Nasaretin Mestari ottaa selvän kannan. ”Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”
Uutislähetysten kestoaiheet voisi nimetä kahdella ärrällä alkavalla sanalla – raha ja rikos. Useinpa nämä asiat vielä liittyvät toisiinsakin. Rahasta on on kyse, kun koko ajan puhutaan Euroopan kriisistä ja taantumasta, rahasta on kyse kun puhutaan Suomen vaalituesta tai herrojen kähminnästä. Virkistävää olisi viettää henkisen ja hengellisen taantuman torjunnan merkeissä rahaton päivä.
Se, mikä meissä ja meillä on arvokkainta, ei ole mittattavissa rahassa. Näkevät silmät, kuulevat korvat, tunteva sydän ja välittäviä sanoja puhuva suu – niille ei voi eikä saa keksiä hintaa!
Yksi nykyajan surkuhupaisimmista harhakuvitelmista on se, että julkisuus tekee ihmisen rikkaaksi. Varsinkin nuoret ihmiset haluavat julkisuuteen talentilla-ja-idolilla millä-hyvänsä. Julkisuus tekee useinmiten kuitenkin elämän kiireiseksi ja sellaisenaan köyhäksi. Kiire on köyhyyttä!
Aika on arvokkain asia, mitä meille on annettu, ja siksipä kannattaa miettiä mihin aikansa tuhlaa. Kovin juttu taitaa lopulta olla pelkästään oma itsensä, ja se lienee ainoa todellinen mahdollisuuskin, sillä muuthan ovat jo varattuja.
Mammona tarkoitti Jeesuksen ajan arameankielessä kaikkea tavaraa ja omistusta. Raha ei ratkaise, vaan se missä on sydämemme. Yhteen pieneen ihmissydämeen mahtuu tämä kaikki ja taivas myös. Kristuksen risti julistaa meidät arvokkaiksi, ikuisesti arvokkaiksi.
Mikään arvo maailmassa ei voi ylittää sitä arvonantoa, jonka Luojamme meille rakkaudessaan suo. Kunpa vai näkisimme edes häivähdyksen itsessämme ja toisissamme siitä aarteesta ja arvostuksesta, jonka ristinmies meille kullekin hankki. Satoisaa sydänten syksyä!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
