Kuntarakenneuudistus vastoin EU:n hallintoperiaatetta
Köyhissä kehitysmaissakin panostetaan omin ja kehitysapuvaroin kylien ja heimojen elinolojen parantamiseen. Ylikansalliset kehitysapujärjestöt kohdistavat varansa vieläkin pienempiin yksiköihin, perheisiin, äiteihin ja tyttöihin. EU:n hallinnon keskeinen periaate on läheisyysperiaate, subsidiariteetti eli päätösvallan vieminen lähelle niitä, joita päätös koskee.
Ennen itälaajentumista EU:ssa oli kaksi valtiota, joissa muuttoliike oli maaseudulta kaupunkeihin, Suomi ja Portugali. Muissa maissa kehityssuunta oli ja on kaupungeista maaseudulle.
Hallituksen ajama kuntarakenneuudistus on kohti sitä keskittämistä, jonka täyttymys muualla Euroopassa on saavutettu 20–30 vuotta sitten. Kuntarakenneuudistus on vastoin niitä periaatteita, joita Suomi on sitoutunut noudattamaan EU:ssa.
Suuri suomalainen puhuja, opetusneuvos Yrjö Kallinen lausui: ”Ihmisessä on viisi prosenttia itsestään lähtevää puhetta ja tekoja, loput ovat apinointia.” Kuntarakenneuudistus hallituksen ehdottamassa muodossa on apinointia.
Toteutukoon sote-uudistus missä muodossa tahansa, näyttää siltä, että terveyspalvelut keskittyvät sinne, missä julkisen palvelun laitokset ja yksityinen lääkäritoiminta jo nyt ovat. Näin tapahtuu, jos ja kun palvelujen turvaaminen jätetään suurkuntien demokratian varaan.
Suomessa on ollut ja on tulevaisuudessakin kantokyvyltään erilaisia kuntia ja alueita. Taloudellista erilaisuutta ei voida poistaa, eikä palveluiden laatua turvata kuntarakenneuudistuksella. Palveluiden laadun turvaaminen ja kansalaisten tasa-arvo ovat eri asioita.
Tasa-arvo on sitä, että palvelut voidaan saavuttaa asuinpaikasta riippumatta kohtuullisessa ajassa, kohtuullisen matkan päästä ja samantasoisin kustannuksin. Suuret kunnat tilastoalueena eivät tule paljastamaan alueellista eriarvoisuutta.
Taloudellinen vastuu on yhdessä valtiolla ja kunnilla. Valtionosuuksista, valtionavustuksista ja verontasauksesta ei voida kuntien ja elinkeinojen kehittämisessä luopua. Omavaraiset, vahvat kunnat ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta utopiaa.
Nyt ratkaistaan se, onko maaseudulla arvoa Suomen elintarvikkeiden, raaka-aineen bioenergian, puhtaan juomavesituotannon ja niin edelleen turvaajana.
Nyt ratkaistaan se, tarvitaanko maaseudun väestöä kehittämässä ja ideoimassa luonnonvaroihin perustuvaa tuotantoa. Vai siirtyykö se odotuksia myyvien ja sijoittajien kasvottomille yhtiöille, joiden koti on veroparatiisissa? Onko maaseutuväestön myytävä maansa ja mantunsa ja muutettava palveluiden perässä kasvukeskuksiin?
Tähän tulevaisuuden suuntaan haetaan vastausta näissä kuntavaaleissa. ”Valta vetää, järki on vastainen, mut’ käyköön niin, me uhrataan Suomen kunnatkin, me tahdomme ytimeen.”
Pekka Lindholm
ent. kunnanjohtaja
Perho
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
