Säyseä Simo kertoo, miten satulassa istutaan
Arto Vähätalo korjaaratsastajan istuntaasimulaattorihevonenSimon avulla. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoKANGASALA (MT)
Tämän humman kyydissä ei tarvitse pelätä, sillä se ei temppuile.
Kyseessä on Simo, Suomen ainoa täysiverinen ratsastussimulaattori.
Se kertoo, miltä ratsastus tuntuu hevosesta. Istuuko kuski vinossa, vetääkö liikaa ohjista.
Ratsastajan oikea istunta on ensiarvoisen tärkeä, jotta hevonen voi tehdä työtään täysipainoisesti ja kipeytymättä. Suorituskin paranee, kun ratsastaja lakkaa häiritsemästä ratsua.
Simon isäntä ja Kaupin ratsastuskoulun omistaja Arto Vähätalo on tehnyt keinohevosen kanssa töitä toista vuotta.
”Tämä on helppo kaveri. Syö Vattenfallin kauroja eikä karsinaa tarvitse siivota.”
Arto Vähätalo vaimoineen on pitänyt ratsastuskoulua yli 30 vuotta.
”Ratsastusala on kovin perinteinen. Harvoin tulee mitään uutta. Korkeintaan muotivärit muuttuvat”, Vähätalo hymähtää.
”Simulaattorin avulla voimme tarjota ratsastajille jotain ihan erilaista.”
Vähätalot bongasivat keinohevosen ulkomaisesta hevosalan lehdestä jo kymmenen vuotta sitten. Asia jäi hautumaan, kunnes pari vuotta sitten he päättivät tilata laitteen.
Simo matkusti Kangasalle Englannista, jossa se valmistettiin tilaustyönä. Hintaa simulaattorilla oli noin 60 000 puntaa eli yli 70 000 euroa.
”Ei tämä investointina mikään valtaisa ollut, mutta eipä se itseään heti maksa takaisin”, Vähätalo sanoo.
Syy, mikseivät simulaattorit ole enempää Suomessa yleistyneet, löytynee lompakon puolelta, Vähätalo arvelee: ”Simon käyttö vaatii osaavan opettajan työpanoksen. Kerrallaan voi harjoitella vain yksi henkilö, eikä päivässä pysty kovin montaa asiakasta ottamaan.”
Simo kiertää myös hevosalan tapahtumissa ja pyynnöstä muilla talleillakin.
Keinohevon satulan alla on ilmatyyny, jonka paineen muutoksia aistii kahdeksan sensoria. Pohkeiden kohdalla on kolme sensoria molemmissa kyljissä. Myös Simon suussa on painemittari.
Monelle ratsastajalle omat virheet tulevat yllätyksenä. ”Ihmisillä on kyllä käsitys, että vinoutta löytyy, mutta puoli on väärä”, sanoo Vähätalo.
Oikeakätinen on yleensä ylä-kropasta hiukan oikealle kallellaan, jolloin painopiste siirtyykin vasemmalle.
Pitkälle koulutetulla Simolla pääsee opettelemaan myös vaikeita kouluratsastusliikkeitä, kuten piaffia ja piruetteja. Tämä auttaa ratsastajia, joiden oma hevonen ei välttämättä ole niin osaava.
Simon kyydistä hyötyvät kokeneet ratsastajat, sillä sen avulla istuntaan voidaan tehdä tarkempia korjauksia kuin mitä valmentajan silmä näkee.
Vasta-alkajatkin saavat simulaattorista apua. Säyseän Simon selässä ei jännitä.
”Pidimme kerran äijäalkeiskurssin, jonka ensimmäinen tunti ratsastettiin Simolla”, Vähätalo kertoo.
”Oikean hevosen selkään meno helpottui. Kaikki osasivat ekalla kerralla ravata ja laukata. Kuudennella tunnilla äijät hyppivät pieniä maastoesteitä!”
Simo on toiminut myös ”terapiaratsuna” hevospelosta kärsiville.
Keinohepo on kestävää tekoa. Lasikuituisen kropan sisältä löytyy kasa järeitä kiertokankia ja laakereita, ihan kuin autosta.
Simulaattoria ohjaa kolme tietokonetta.
”Aika huoltovapaa tämä on. Ongelmia voi tulla lähinnä tietotekniikan kanssa, mutta muuten riittää kun laakereihin lisää rasvaa silloin tällöin”, Vähätalo kertoo.
Iso osa Simon asiakkaista tulee pääkaupunkiseudulta. Tamperelaiset eivät kumma kyllä ole simulaattoria samalla lailla löytäneet.
”Olisiko niin, että sijaitsemme liian lähellä. Onhan se hienompaa kutsua valmentaja Oulusta tai Helsingistä, kuin turvautua naapurissa asuvaan”, pohtii Vähätalo. STIINA HOVI
www.tavela.fi/
ratsastussimulaattori
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
