Tulevaisuudessa pukeudutaan suomalaiseen puuhun
Metsäteollisuus ei hyppää tekstiiliteollisuuden tontille kylmiltään.
”Selluteknologia ja siihen liittyvä kemia on kehittynyt kymmenen vuoden aikana hurjan harppauksen”, tutkimusprofessori Ali Harlin Teknologian tutkimuskeskus VTT:stä sanoo.
Paineet ovat kovat löytää paperin rinnalle uusia sellujalosteita. Tekstiileissä piilee suuri lupaus, koska puuvillan tuotannon kasvu on tyrehtymässä.
”Helposti ajatellaan, että eihän me mitään voida, kaikki tehdään kaukana Aasiassa”, Harlin sanoo.
Mahdollisuuksien markkinat voivat avautua, kun työläät kehruumenetelmät korvataan uusilla tekniikoilla.
”Jos me pystymme tekemään suoraan selluloosasta hyvin lyhyellä prosessilla kuitumateriaaleja ja vielä valmistamaan niistä vaatteita ja teknisiä tekstiilejä, homma muuttuu ihan toiseksi.”
Harlin ottaa esimerkiksi paitansa. Sen työstämiseen on hänen laskelmiensa mukaan tarvittu puuvillan korjuusta alkaen 27 työvaihetta.
”Nyt me uskomme, että sellutehtaan sellusta paidaksi riittää viisi työvaihetta.”
Tietä kohti nykyaikaista tekstiilituotantoa raivataan auki Tekesin rahoittamassa tutkimuksessa.
Kyse on strategisesti merkittävästä tutkimusavauksesta, jonka odotetaan mullistavan selluloosan käyttöä ja synnyttävän kaupallisesti menestyviä brändituotteita.
Aalto-yliopiston, VTT:n ja Tampereen teknillisen yliopiston tutkijajoukko edustaa monipuolisesti selluteknologiaa ja muotoilua. Uusia tuotteita kutsutaankin tässä vaiheessa design-selluloosatuotteiksi.
Tekstiiliteollisuus ei ole mitään nappikauppaa. Se on maailman neljänneksi suurin toimiala ja kasvaa edelleen.
Tekstiilimarkkinat perustuvat lähes kokonaan kestävän kehityksen näkökulmasta enemmän tai vähemmän arveluttaviin materiaaleihin.
Noin 40 prosenttia raaka-aineista tulee ympäristöä raskaasti kuormittavilta puuvillapelloilta. Yli puolet tuotannosta nojaa öljypohjaiseen polyesteriin.
”Nykyisiä raaka-aineita pitää pystyä korvaamaan”, Aalto-yliopiston muotoilun professori Pirjo Kääriäinen sanoo.
”Meillä on nyt käsissä uusiutuva, biohajoava ja elinkaareltaan kestävä materiaali. Se on se lumo, josta me muotoilijat olemme innostuneita.”
Puuta käytetään jo viskoosiin ja muihin muuntokuituihin, joiden osuus maailmankaupassa on kuutisen prosenttia. Ne valmistetaan erikoisselluna tunnetusta liukosellusta.
Viskoosi on Kääriäisen mukaan ainoa materiaali, jonka käyttö on maailmanlaajuisesti kasvanut viime vuosina.
”Se on vanha hyvä teknologia, jota myös kehitetään, mutta designselluun verrattuna se on olemassa olevan tekniikan hiomista.”
Uudet designtuotteet valmistetaan samasta selluloosasta kuin paperikin, professori Janne Laine Aalto-yliopistosta kertoo.
Hän on sellumateriaalien asiantuntija, jonka lempilapsiin kuuluu nanosellu.
”Me yritämme matkia puuvillaa tekemällä tuotteita paperisellusta. Tänä päivänä viskoosi joudutaan ensin liuottamaan, jolloin materiaalin ominaisuudet muuttuvat ja käyttökokemus tuntuu erilaiselta.”
Tutkijat pyrkivät yhdistämään luonnonkuitujen ja synteettisten kuitujen parhaat ominaisuudet.
Voisiko uusi sellutekstiili sitten tuntua yhtä miellyttävältä kuin laadukas puuvilla?
”Sen pitää tuntua yhtä hyvältä”, Laine sanoo.
Teknisiä läpimurtoja on jo saavutettu laboratorio-oloissa. Esimerkiksi mäntysellukuiduista on valmistettu lankaa ja ensimmäisiä kangasnäytteitä.
”Meillä on rypäs teknologioita, uusia tapoja tehdä kuituja, mahdollisuus ensimmäisen kerran tehdä täysin kierrätettävä tekstiili ja lyhentää 1700-luvulla syntynyt älyttömän pitkä tuotantoketju moderniksi ja tehokkaaksi”, Harlin luettelee.
Kierrätys tarkoittaa esimerkiksi sitä, että käytetyt vaatteet ohjataan takaisin tekstiilien tuotantoon. Tällä hetkellä esimerkiksi Suomessa valtaosa käytetyistä vaatteista päätyy kaatopaikoille.
Kierrätys tarkoittaa Laineen mukaan sitäkin, että Maaseudun Tulevaisuudet ja Hesarit olisivat tekstiilien raaka-ainetta.
Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa näyttääkin mahdolliselta tuottaa kierrätettäviä tekstiilejä kannolta kauppaan asti.
”Ainakin osa Aasiaan vyöryneestä tekstiilien valmistuksesta voisi palata länsimaihin”, Kääriäinen tarkentaa.
Finlaysonin puuvillatehdas oli aikoinaan Pohjoismaiden suurin, mutta se pyöri koko historiansa ajan tuontiraaka-aineen varassa.
Pari vuotta sitten liukosellua ryhdyttiin uudelleen tuottamaan Suomessa Stora Enson Uimaharjun tehtaan pienemmällä sellulinjalla.
Päätös perustui paperin kysynnän heikkenemiseen.
Designsellun kehittäjät eivät tyydy vain kuluttajille tuttujen tekstiilien kehittämiseen. Selluloosa muuntuu Kääriäisen mukaan esimerkiksi muovia tai keramiikkaa korvaavaksi materiaaliksi.
Tärkeä kehittämisalue ovat tekniset tekstiilit, joiden tuotanto on meillä merkittävää.
Tulevaisuuden tekstiilituotanto olisi Harlinin mukaan osin integroitu metsäteollisuuteen. Suuret syöttötehtaat palvelisivat Eurooppaa ja Venäjää.
”Kierrätys johtaa siihen, että syntyy myös pienempiä kaupunkitehtaita”, hän sanoo.
Harlin ennakoi, että ensimmäisiä designsellutuotteita nähdään kaupoissa viiden vuoden kuluessa. Kunnolla liiketoiminta pääsee vauhtiin 10–20 vuodessa.
Laine suhtautuu aikatauluun toiveikkaasti.
”Meillä on erittäin isot mahdollisuudet läpimurtoon.”
Kääriäinen näkee kannattavan bisneksen tuovan tullessaan muutakin hyvää.
”Innostavalta tuntuu ajatus vähän paremmasta maailmasta.”
TARJA HALLA
Meillä
on nyt
käsissä
uusiutuva, biohajoava ja elinkaareltaan kestävä materiaali.
Se on se
lumo,
josta me muotoilijat olemme
innostuneita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
