Ajat muuttuvatmutta oliivipuut säilyvät
”Oksan täytyy saada valoa ja oksiston ilmaa”, Nikos Koumantarakis sanoo. Oliivipuita uhkaavat tulipalot ja tuuli. ”Viime kesänä myrsky pudotti pari tonnia oliiveja maahan.” Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoSPARTA, KREIKKA (MT)
Nämä spartalaiset oliivipuut ovat nähneet pahempiakin kriisejä kuin Kreikan nykyisen talousahdingon. Ne ovat kasvaneet tässä satoja vuosia.
Aikaan mahtuu esimerkiksi kaksi maailmansotaa ja pari sotaa Turkin kanssa.
Tarkkaa tietoa puiden iästä ei ole, mutta oliivilehdon omistajan Nikos Koumantarakisin arviot ovat jotain 200:n ja 400 vuoden välillä.
”Oliivipuut ovat ikuisia, vähintään 400 vuotta”, hän tuumaa ja osoittaa vanhimpia.
Tarkalla iällä ei ole niin väliä, sillä Koumantarakis tahtoo sanoa, että se, joka osaa pitää oliivipuista huolta, pärjää elämässä.
Jos lähdet, puut eivät mene minnekään. Kun palaat, ne alkavat taas tuottaa.
Oliivipuu nimittäin on sitkeä kasvi. Sitä pitää karsia ja ohjata kasvua hyviin oksiin. Hyvin leikatun puun runko voi olla metrin paksuinen ja oksat heleän vihreät.
Vanha puu näyttää kuin lahossa tukissa kasvaisi pensas.
Koumantarakis nappaa oksan sieltä ja tuolta ja näyttää, miten rajusti puita pitää karsia.
”Nämä kasvavat nopeammin kuin uskot. Sanotaan, että hyvä leikkaaja on juoppo tai hullu. Mutta juurien kanssa pitää olla looginen”, Koumantarakis neuvoo.
Koumantarakis muutti isoisänsä tilalle Ateenasta pari vuotta sitten.
Takana oli nousukausi ja kansainvälinen ura elokuva-alalla.
”Kaikki meni Kreikassa hyvin, meillä oli olympialaiset ja voitimme Euroopan mestaruuden jalkapallossa. Lainanantajat soittivat kahdesti päivässä, että ota lainaa. Silloin rahaa tuli kaikkialta.”
Moni lainasi, sijoitti, unohti juurensa ja hävisi kaiken.
”Ne, jotka pitivät juuristaan ja osaamisestaan huolta, voivat vaikeina aikoina palata tänne. Minä kävin täällä koko ajan, vaikka asuin Ateenassa.”
Kaikki eivät ole muistaneet juuriaan, vaikka heillä olisi mahdollisuus. Spartassa on paljon hoitamattomia ja hylättyjä oliivilehtoja.
”Joka näitä leikkaisi, saisi satoa muutaman vuoden kuluttua”, Koumantarakis näyttää unohdettua lehtoa naapurissa.
Koumantarakis on yksi kymmenistä tuhansista kreikkalaisista, jotka ovat muuttaneet talouden kriisin aikana takaisin maalle.
Mutta vielä hänellä ei ole riittävästi puita.
”Minulla on 700 puuta. Tarvitsen 2 500, jotta eläisin pelkästään tällä.”
Hän aikoo laajentaa vajaan kolmen hehtaarin lehtoaan. Luomuleima on jo.
Laajentajaa uhkaa spartalainen riski. Vaikka laaksossa on ollut oliivipuita jo antiikin aikaan, ei niitä välttämättä ole ollut juuri tässä.
”Pahin pelkoni on, että tontilta löytyy jotain historiallista. Se pitää ainakin tutkia, missä voi kulua kauan. Mutta jos se on arvokasta, ei saa enää tehdä mitään.”
Antiikin Kreikan rakennuksia löytyy täällä. Muun muassa tien toiselta puolelta.
”Tässä asutus on metrin syvyydessä. Ehkä minun ei tarvitse kaivaa niin syvään”, hän mittailee silmillään naapurin ojanpohjaa, josta paistaa antiikin aikainen talonpohja.
Oliivinviljelijän arki on tasaista. Puita pitää karsia ja kastella. Satoa saa tällä puumäärällä joka toinen vuosi.
Koumantarakis haluaa kasvattaa oliivit perinteiseen tapaan.
Espanjalaiset tekevät toisin. Siellä lannoitetaan ja korjataan nykyaikaisilla välineillä. Puut kasvavat riveissä. Täällä puu kasvaa sillä kohdalla, mikä puulle sopii parhaiten.
Eikä hänellä ole varaakaan kaikkeen nykyaikaiseen. Uuden puunravistajan vuokra sadonkorjuun ajaksi on tuhansia euroja. Koumantarakisin nykyaikainen työkalu on moottorisaha.
Talouden kiemurat ovat hyödyttäneet oliivin viljelijöitä. Hinnat ovat nousseet.
”Vuonna 2011 öljykilosta sai kaksi euroa kilolta. Nyt hinta on melkein 3,5 euroa.”
Osa puista on kuuluisaa kalamata-laatua. Sillä nimellä oliiveja ei kuitenkaan saa kutsua, sillä Kalamata on seuraava laakso lumisten vuorien takana.
Kalamata sana on EU-pykälien nojalla varattu vain siellä kasvaville oliiveille.
Mutta mitä, jos talous alkaa parantua ja Kreikka joskus nousee tavalliseksi länsimaiseksi maaksi? Aikooko Koumantarakis palata ateenalaiseen elämään?
Ei, se on nähty.
”Suunnitelma on jäädä tänne. Sijoitan jo nyt muista töistä jäävät rahat tänne.”
Aimo Vainio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
