vierasyliö Kunniavelan vastuunkantajat

Suomessa on viime vuosikymmeninä alettu maksaa kunniavelkaa sotaveteraaneille. Nykyisin yhteiskunta järjestää heille tasokasta

hoitoa, kuntoutusta ja asumispalveluja.

Mutta sota-ajan arjesta

kotirintamalla vastanneet

naiset sekä vanhat tai silloin jo vajaakuntoiset miehet ovat joutuneet poistumaan keskuudestamme ilman yhteiskunnan erityistä huolenpitoa. Yhteiskunnan kunniavelkaa näille

siviiliveteraaneille maksetaan yleensä vain muistopuheissa.

Tuota isänmaamme pelastajien kunniavelkaa voitaisiin suorittaa myös nyt jo vanhusikäisille sota-ajan lapsille ja nuorille. Hekin joutuivat

kokemaan pelkoa ja epävarmuutta, raskaita töitä ja

aliravitsemusta sekä koulutusvajetta ja siitä aiheutunutta näköalattomuutta.

Nuo sodan edellä ja sota-

aikana syntyneet ikäluokat

ansaitsisivat sen, että sotaveteraaneilta vapautuvia

hoito- ja kuntoutuspalveluja heillekin järjestettäisiin.

Sotainvalidien ja -veteraanien säätiö- tai yhdistyspohjaisia hoitolaitoksia toimii Suomessa nykyisin 23 kappaletta. Ne

tarjoavat asiakkailleen monipuolista kuntoutusta, sairaanhoitoa sekä pysyvää ja tilapäistä palveluasumista.

Niiden tehtäviin kuuluu myös kotona asumisen tukeminen ja arvioivat kotikäynnit, jotka koetaan tärkeäksi osaksi kuntoutusprosessia.

Tyypillistä näille usein

veljeskodeiksi nimetyille

hoito-, hoiva- ja kuntoutuslaitoksille on, että ne palvelevat

erityisen tehokkaasti maaseudulla asuvia veteraaneja. Myös monikuntaliitoksista väistämättä aiheutuvaa maaseudun vanhojen kunta- ja

kyläkeskusten palvelukatoa on näin voitu korvata.

Veteraani-ikäpolvien harvetessa olisivat nämä tasokkaat hoitolaitokset ja niiden osaava henkilöstö käytettävissä myös sota-ajan kipeitä tuntemuksia

mielessään ja ruumiissaan kantavien sota-ajan lasten ja nuorten hyväksi.

Toivoa sopii, että koko

ikänsä rauhan oloissa eläneet ikäluokat tuntisivat solidaarisuutta kaikkia sodasta kärsimään joutuneita kohtaan ja turvaisivat heille elinikäisen hoivan ja kuntoutuksen.

Veteraaneille moniammatillista ja kokonaisvaltaista

kuntoutusta sekä asumis- ja tukipalveluja tarjoavilla hoitolaitoksilla on valmiuksia ottaa tämä haaste vastaan.

Näin luvataan toimia esimerkiksi Ilveskodissa, joka on Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piirin ja

Hämeenlinnan kaupungin vuonna 1991 perustama

Kanta-Hämeen sairaskotisäätiön ylläpitämä terveydenhoito- ja kuntoutuslaitos.

Sotainvalidien rivien

harventuessa Ilveskoti alkoi tarjota kuntoutusta ja hoitoa kaikille sotiemme veteraaneille sekä heidän puolisoilleen

ja leskilleen. Viime aikoina näistä tasokkaista vanhuspalveluista ovat päässeet osallisiksi vähän nuoremmatkin ikäluokat. Myös alueen

kunnilla on mahdollisuus ostaa

Ilveskodilta asiantuntijapalveluja.

Näiden veljeskotien henkilöstö kokee, että sotiemme

veteraanit ovat heille ensi

sijaisia kunniakansalaisia,

joiden tulee saada elämänsä

loppuun saakka huolellinen,

asiantunteva ja asiakasta kuunteleva palvelu ja hoito.

Mutta sitä mukaa kuin

heiltä hoito- ja kuntoutuskapasiteettia vapautuu, veljeskodeilla on valmiuksia palvella muitakin ikäihmisiä.

Sotainvalidien ja -veteraanien hoito- ja kuntoutuslaitosten tulevaisuuden ja niiden moniammatillisen palvelukapasiteetin jatkuvan hyödyntämisen turvaamiseksi valtiokonttori

toteutti yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa

viime vuodenvaihteessa

päättyneen sairas- ja veljeskotien tulevaisuushankkeen.

Sen mukaan näiden erityishoitolaitosten olemassa olevaa kapasiteettia kehitetään ja

ohjataan uuteen käyttöön,

jotta pienemmillä investoinneilla voidaan saavuttaa

suurempia tuloksia.

Keskeisenä tavoitteena on myös sairas- ja veljeskotien

integrointi yleisen sosiaali-

ja terveydenhuollon järjestelmiin.

Mutta ovatko sosiaali- ja terveyspalvelujen integroinnista käytännössä vastaavat kunnat alkaneet toteuttaa

tuota valtion viranomaisten yhteistyö- ja työnjakotavoitetta?

Ainakin Hämeenlinnan

kaupungissa toimitaan juuri päin vastoin. Muutoinkin

pahasti ruuhkautunut

Hämeenlinnan terveyspalvelut

-liikelaitos on nyt päättänyt ryhtyä huolehtimaan jäljellä olevien sotaveteraanien

hoidosta ja kuntoutuksesta.

Näin kaupunki toimii

ajankohtana, jolloin tuota

vastuullista tehtävää yli kaksikymmentä vuotta hoitanut

Ilveskoti joutuu palvelukapasiteettinsa jatkuvuuden turvaamiseksi etsimään muuta käyttöä hyvin varustelluille

tiloilleen ja moniammatillisesti pätevälle henkilöstölleen.

Tuosta kielteisestä esimerkistä huolimatta pitäisi

sosiaali- ja terveyspalvelujen integrointia kunnissa ryhtyä toteuttamaan.

Sitä voitaisiin käytännössä täydentää vielä siten, että

kunnat tekisivät kyläyhdistysten ja muiden kolmannen sektorin talkoohenkisten

toimijain kanssa veteraanien hoito- ja hoivapalveluista

sopimuksia veteraanien ja muiden lähipalvelujen

tarpeessa olevien ihmisten elämisen edellytysten turvaamiseksi kotioloissaan kaikilla kunnan osa-alueilla.

Vapaaehtoisten toimijoiden

kanssa tehtävien palvelusopimusten pitäisi sisältää

vuorovaikutus veteraanien

hoitoon ja kuntoutukseen erikoistuneiden hoito- ja kuntoutuslaitosten kanssa.

Asiantuntijaohjauksella ja aika ajoin toteutettavilla

kuntoutusjaksoilla taattaisiin,

että monet tuttuun elinpiiriinsä kiintyneet veteraanit voisivat asua kotonaan

viimeiseen iltahuutoonsa asti.

TARMO PALONEN

Kirjoittaja on Suomen Kuntaliitosta eläkkeellä oleva kehittämispäällikkö.

Avaa artikkelin PDF