Tehometsätalous aiheuttaa uhanalaisuutta

Hoidetuista talousmetsistä puuttuvat luonnonmetsien rakennepiirteet, kuten järeät rungot ja runsas lahopuusto, Panu Kunttu ja Jari Luukkonen kirjoittavat. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkisto

Luontokirjailija Seppo Vuokko kyselee kolumnissaan (MT 3.6.) mitä on tehometsätalous. Se on yksinkertaisesti sitä, että harjoitetaan metsätaloutta, joka ei ole ekologisesti kestävällä pohjalla, koska metsäluonto köyhtyy. Mittareina toimivat lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnit, jotka Suomessa ovat laadultaan ja kattavuudeltaan maailman huippuluokkaa. Tehometsätalous ei säilytä biologista monimuotoisuutta.

Suomen metsissä elää 2 253 punaisella listalla olevaa lajia. 606 metsälajin ensisijainen uhanalaisuuden syy on metsätalous. Yli sata lajia on metsistämme jo hävinnyt. Lisäksi on arvioitu, että noin 900 metsälajia on sukupuuttovelassa eli ne tulevat häviämään tulevaisuudessa, jos niille sopivien elinympäristöjen määrä ei ratkaisevasti kasva.

Metsäluontotyypeistä kaksi kolmasosaa on luokiteltu uhanalaisiksi joko määrän tai laadun muutosten perusteella. Ekologisesti kestävä metsätalous yhdistettynä riittävän laajaan suojelualueverkostoon ei aiheuttaisi uhanalaisuutta, eikä hävittäisi Suomen metsissä luontaisesti eläviä lajeja.

Tehometsätalous ei liene virallinen termi, mutta ei se ole haukkumasanakaan, kuten Vuokko esittää. Termiin kiteytyy kuvaavasti metsätalouden harjoittamisen periaatteet ja tavoitteet.

Monet suuret metsätaloustoimijat toistuvasti tuovat ilmi miten tehokkaasti heidän tuotantoketjunsa toimivat ja miten tehokkaasti puuta osataan hyödyntää.

Tehokkuutta siis mielellään metsätaloudessa korostetaan, mutta tehometsätaloutta ei kuitenkaan myönnetä olevan olemassa.

Vuokko väittää, että Suomen metsälaki turvaa ”ekologisen” puuntuotannon. Metsälaissa ei kuitenkaan ole kuin yksi pykälä, jossa luonnon monimuotoisuutta käsitellään. Nämä metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt ovat kuitenkin kooltaan keskimäärin vain 0,35 hehtaarin kokoisia pirstaleisesti sijaitsevia laikkuja.

Tutkimuksissa on todettu, että ne ovat liian pieniä, sijaitsevat liian hajallaan ja niiden ympärillä tehtävät avohakkuut vaikuttavat heikentävästi niiden ominaispiirteiden ja lajien säilymiseen.

Metsälaki on valitettavasti vain metsän uudistamisen ja hoidon laki.

Uudistettavassa metsälaissa tulisi vahvasti olla mukana monimuotoisuuden turvaamisen kehittäminen.

Vuokon mielestä suomalainen talousmetsä on sekä ulkonäöltään että lajistoltaan ”luonnonmetsän” kaltainen. Näkemys on täysin virheellinen.

Nykyisistä hoidetuista talousmetsistä nimenomaan puuttuvat luonnonmetsän rakennepiirteet, kuten järeät rungot, runsas lahopuusto, sekapuustoisuus, ojittamattomuus ja erirakenteisuus. Näistä piirteistä iso osa metsälajistosta on riippuvaisia ja nämä piirteet tehokas metsänhoito on vähentänyt minimiin. Luonnontilaisissa metsissä esimerkiksi lahopuuta on metsätyypistä riippuen 20–120 kuutiota hehtaarilla, mutta Etelä-Suomen metsissä nykyään vain kolme.

Metsätaloudella on äärimmäisen suuri vaikutus metsäluontoomme, sillä Lapin eteläpuolella metsiä on suojeltu vain kolme prosenttia. Metsätalouden toiminnan ja käytäntöjen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa, suojelun reippaan lisäämisen lisäksi. Tällä hetkellä metsätalous on metsäluonnolle yhä uhka.

Panu Kunttu

metsäasiantuntija

Jari Luukkonen

suojelujohtaja

WWF Suomi

Avaa artikkelin PDF