Maantiealueen leventyminenei vähennä tukikelpoista peltoalaa
Loimaalaiselle Ossi Mäkelälle soitettiin pari viikkoa sitten kaupungin maaseututoimistosta, että kolmen hänen tukihakemuksessa ilmoittamansa peruslohkon pinta-alaa pitää vähentää. Mäkelä kertoo ilmoittaneensa tukihakemuksessaan talvella tehdyn digitoinnin mukaiset pinta-alat.
”Maaseututoimistossa minulle kerrottiin, että pinta-alaa on pienentänyt lohkojen ohi kulkevan tien tiealueen leventyminen. Onko niin?”
Kolmen lohkon pinta-ala supistui 26 aaria, yli prosentin. Mäkelä ei tiedä, mistä aloja on leikattu, sillä karttoja hän ei ole saanut.
Maantielle tehtiin keväällä maantietoimitus, jossa määriteltiin maantien ja sen varrella olevien kiinteistöjen tarkat rajat. Itse maantietä toimitus ei leventänyt.
”Tielaitoksen edustajan mukaan tiealueen merkitsemisellä ei ole käytännön vaikutusta viljelijöihin, vaikka tiealueeseen merkityt pellon reunat siirtyivätkin valtion omistukseen”, Mäkelä ihmettelee.
Maaseututoimiston esittämä pinta-alan vähennys on juuri sama kuin maantietoimituksessa pellosta tiealueeseen siirtynyt pinta-ala.
Loimaan kaupungin maaseutuasiamies Markku Paija hämmästelee tilannetta.
”Emme ole vaatineet jakamaan lohkoja tietoimitusten johdosta emmekä vähentämään tukikelpoista pinta-alaa. Kyseessä on selvä väärinkäsitys.”
Paijan lausunto noudattaa hallinnon vakiintunutta tulkintaa. Sen mukaan maantietoimituksissa tiealueisiin siirtyneitä pellon reunoja ei tarvitse vähentää pellon pinta-alasta. Edellytyksenä kuitenkin on, että viljelijä viljelee oikeasti maantietoimituksen myötä tiealueeseen siirtynyttä reuna-aluetta.
Myös tukivalvonnoissa linja on sama, vahvistavat ylitarkastaja Juha Nummila Varsinais-Suomen elykeskuksesta ja valvontayksikön johtajan Jukka Pekonniemi Maaseutuvirastosta (Mavi).
Lohkon pinta-alaan hyväksytään metrin tai parin levyinen kaistale maantien tiealueeseen kuuluvaa peltoa.
Pekonniemen mukaan valvojia ohjeistetaan tällaiseen tulkintaan.
Tiealueeseen kuuluvat pellon reunakaistaleet eivät ole aiheuttaneet tukivalvonnoissa mitään ongelmia, eikä niistä ole syytä edes tehdä ongelmaa, korostaa Nummila.
Teoriassa niiden lohkojen tulee olla viljelijän hallinnassa, joista tälle maksetaan tukea. Kirjaimellisesti tulkiten tämä tarkoittaisi sitä, että Liikennevirastolle kuuluvista viljeltävistä tiealuekaistaleista pitäisi tehdä vuokrasopimus
”Se olisi kokonaisuudessaan hyvin työlästä, jos tiealueeseen kuuluvista peltokaistaleista alettaisiin vaatia vuokrasopimuksia.”
Jos tiealueeseen sen sijaan syystä tai toisesta kuuluu kahta metriä leveämpi peltokaistale, tilanne on jo toinen, Pekonniemi toteaa.
”Metrikaupalla tiealuetta ei voida hyväksyä, ellei sitä ole erotettu omaksi peruslohkokseen. Tällöin siitä pitää olla omistajan kanssa tehty vuokrasopimus.”
Peruslohkon alaraja on tukiehtojen mukaan viisi aaria. Kahden metrin levyisen peltokaistaleen tulisi olla 250 metriä pitkä, jotta peruslohkon alaraja täyttyy.
Sellaisia tilanteita tulee kuitenkin vastaan harvoin, joissa tiealueeseen kuuluisi kahta metriä leveämpi peltokaistale.
Esimerkiksi tällaisesta Pekonniemen mieleen tulee tilanne, jossa tietoimitus on tehty tien myöhempää leventämistä varten ja viljelijä viljelee tiealueeseen kuuluvaa osaa pellosta rakentamiseen asti.
”Tällöin on muistettava, että tilatukea saavan peruslohkon on oltava viljelykäytössä kalenterivuoden loppuun asti. Jos tien leventäminen aloitetaan aikaisemmin, lohko ei ole tukikelpoinen.”
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
