Myrskyt lisäsivät kaarnakuoriaisten tuhoriskiä
Maisteri, yliopistotutkija Mai Suominen (MT 16.1.2012) kommentoi dosentti Risto Jalkasen kirjoitusta (MT 4.1.2012) myrskytuhopuiden korjaamisvelvoitteesta. Suomisen mielestä metsänomistaja voi huoletta antaa myrskytuhopuiden olla rauhassa metsässään ja selvittää, kelpaisiko tuhometsikkö Metso-ohjelman kohteeksi.
Tällainen näkemys on epärealistinen monestakin syystä eikä sovi ohjeeksi metsänomistajille.
Ensinnäkin puustoa arvioidaan kaatuneen noin 3,5 miljoonaa kuutiometriä, joten vain muutama tuhometsä voidaan ottaa Metso-kohteeksi ohjelman resurssit huomioon ottaen.
Kaatuneista puista tulee tietysti aikanaan lahopuuta, mutta se ei yksin riitä arviointiperusteeksi. Kohteelta vaaditaan muitakin ominaisuuksia, jotka voidaan selvittää vain kesäaikana. Siihen ei nyt ole aikaa, koska kaarnakuoriaiset parveilevat jo keväällä tai alkukesällä.
Lisäksi keväinen kelirikko vielä lyhentää puiden korjuuaikaa, jos korjuuta lykätään. Myrskyjen seurauksena kaatuu runsaasti myös yksittäisiä puita, joista suurin osa jää joka tapauksessa metsään lahoamaan.
Suominen väittää, että metsänhoidon yksipuolisuus on keskeinen tekijä tuhoriskien lisääntymisessä. Tätä hän perustelee sillä, että metsistä poistetaan harvennushakkuissa heikentyneitä puita, jotka tarjoaisivat elinmahdollisuuksia eri metsälajeille kuten kirjanpainajien luontaisille vihollisille. Nämä viholliset erityisesti linnut pitävät hänen mukaansa tuholaiskannat kurissa.
Tällainen käsitys perustuu puutteellisiin tietoihin kirjanpainajan biologiasta. Tikoilla samoin kuin muillakin linnuilla on hyvin vähäinen merkitys kirjanpainajakantojen säätelyssä.
Linnuille kelpaava toukka- ja kotelovaihe kestää vain muutaman viikon alkukesällä, jolloin muutakin hyönteisravintoa on runsaasti tarjolla. Sitäpaitsi ne ovat hyvässä suojassa kuoren alla.
Aikuiset kirjanpainajat eivät ole erityisen hyvää ruokaa linnuille, koska ne ovat huomattavalta osin kovaa kitiiniä. Tikat kiinnostuvat kirjanpainajan tappamista puista vasta syksyllä, kun niissä on jo suurempien hyönteisten, kuten jäärien, toukkia. Tässä vaiheessa kirjanpainajat ovat jo poistuneet puusta maahan talvehtimaan.
Historia on osoittanut, että laajojen kirjanpainajatuhojen syntyyn on olemassa kaksi syytä: myrskytuhot tai poikkeuksellinen kuivuus yhdessä tai erikseen.
Viime vuosina erityisesti Kaakkois- ja Etelä-Suomessa sattuneiden tuhojen syynä ovat olleet pääasiassa poikkeuksellisen lämpimät ja kuivat kesät, jolloin kuusten vastustuskyky on heikentynyt mutta samanaikaisesti kirjanpainajien elinmahdollisuudet ovat parantuneet.
Tuhoja on sattunut erityisesti vanhoissa, metsänhoidollisesti yli-ikäisissä kuusikoissa. Myrskypuut lisäävät nyt merkittävästi tuhoriskiä, koska ne tarjoavat helppoa lisääntymismateriaalia.
Valtaan päästyään kirjanpainajatuhot jatkuvat useita vuosia ja loppuvat yleensä vasta sateisiin ja viileisiin kesiin. Luontaiset viholliset eivät kykene estämään tuhojen valtaanpääsyä.
Ruotsissa ja Norjassa 1970-luvulla sattuneet, myrskyn jälkeiset tuhot kestivät lähes vuosikymmenen ja eräs pääsyy oli metsien yli-ikäisyys.
Suojelualueilla puusto on pääasiassa vanhaa, joten metsät ovat alttiita kirjanpainajatuhoille siinä kuin yli-ikäiset puustot talousmetsissäkin.
Suojelualueilla heikentyneet ja kuolevat puut ylläpitävät kyllä kirjanpainajien luontaisia vihollisia mutta myös itse kirjanpainajia. Isäntäeläinten lukumäärä on joka tapauksessa aina korkeampi kuin niiden vihollisten. Keski-Euroopassa laajoja tuhoja on sattunut myös suojelualueilla.
Talousmetsissä kirjanpainajakannat pyritään pitämään mahdollisimman alhaisina metsähygienian avulla, toisin sanoen mahdolliset sikiämispuut poistetaan harvennuksissa, puutavara ajetaan pois metsävarastoista ennen kuin hyönteiset ehtivät niissä lisääntyä, myrskypuut ja lumenmurrot korjataan hyvissä ajoin ja niin edelleen.
Metsien monimuotoisuuden nimissä ei pidä unohtaa metsien terveydentilan ylläpitoa.
Suomisen kannanotot eivät perustu tietoon vaan olettamuksiin niin kuin hän itsekin kirjoituksessaan toteaa. Herää kysymys, onko yliopisto-opetuksessa metsätuhojen perusasiat jääneet vajavaisiksi vai peräti virheellisiksi.
Erkki Annila
professori emeritus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
