huidunperä
Olympiakisat Lontoossa ovat alkaneet ja Suomen joukkue osallistuu niihin 55 urheilijallaan. Naisia on heistä noin puolet eli 26.
On kulunut täydet kuusi vuosikymmentä siitä, kun ensimmäinen naisemme, Sylvi Saimo, sittemmin kansanedustaja, osallistui Helsingin olympialaisiin ja meloi Suomelle kultamitalin.
Huidunperällä toteamme, että Olympiakisat merkitsivät meille ennen melkoista kansallista juhlaa. Ne nostivat kotoista, kansallista itsetuntoamme.
Syytä juhliin oli, sillä olympiavoitoillaan pieni, pohjoinen maa pystyi näkyvästi nostamaan tunnettuuttaan maailman silmissä.
Nyt on ajankohtaista juhlia ja arvostaa urheiluamme. On nimittäin kulunut täydet sata vuotta siitä, kun Suomi kolmannen kerran osallistui O-kisoihin lähinaapurissaan Tukholmassa ja saavutti ensi kerran melkoiset tulokset.
Lyhyen matkan vuoksi kisoihin osallistui 204 urheilijaamme.
Siihenastiset vaatimattomat vuosien 1906 ja 1908 mitalisaaliit kasvoivat nyt 26 mitaliin. Kultamitaleja niistä oli yhdeksän.
Olympiakisat saivat aikaan kansallinen innostuksen ja urheilijoittemme aktiivisuuden maamme tunnetuksi tekemiseen. Suomi pääsi kisoissa kolmanneksi Yhdysvaltain ja kisojen isäntämaan Ruotsin rinnalle.
Etenkin juoksut ja paini ovat meillä menestyneet. Suuri uranuurtajamme, 1889 Kuopiossa syntynyt Hannes Kolehmainen, voitti Tukholmassa kultamitalit 10 000 ja 5 000 metrin juoksuissa maailmanennätystuloksin ja vielä 8 000 metrin murtomaajuoksun.
Painissakin Suomi menestyi kilpailujen parhaana. Alan kultamitalisteja olivat Kaarlo Koskelo, Eemil Väre ja Yrjö Saarela.
Hannes Kolehmainen sitten jatkoi vuoden 1920 O-kisoissa Antwerpenissa voittamalla Suomelle edelleen kultaa ja tekemällä maailmaennätyksiä.
Nyt Suomi osallistui jo kymmeneen eri lajiin, joista juoksuja oli neljä. Mitalisaaliimme nousi 35:een, joista kultamitaleja oli viisi. Suomi ja Yhdysvallat todettiin nyt osallistujina tasapäisiksi! Painissa Suomi oli edelleen kisojen paras maa.
Mitalien määrä kasvoi 1924 Pariisin kisoissa 37:een. Tällöin 23-vuotias Paavo Nurmi oli aloittanut kansainvälisen uransa voittamalla 10 000 metrin, murtomaa- ja joukkuejuoksut.
Hannes Kolehmainen toi maratonin kultamitalin Suomelle.
Kun painissakin saatiin kuusi ensi tilaa, suomalaisten saamien kultamitalien määrä nousi 40:een.
Varttuneet turkulaiset muistavat lapsuusvuosiltaan, miten riemulla kotikaupunki juhli omaa poikaansa Paavo Nurmea ja muu Suomi omia voittajiaan.
Tilastot sitten osoittivat, että 1960-luvun alussa kansainvälinen urheilumenestyksemme juoksumitaleineen alkoi oleellisesti vähetä. Olympiamitaliemme yhteismäärä laski 1970-luvulla alle kymmenen.
Onnekasta on ollut, että Kolehmaisen, Nurmen ja Ritolan jälkeen nimekkäitä huippujuoksijoita meillä on sittemmin jatkossa ollut. Heitä ovat olleet Volmari Iso-Hollo, Kaarlo Tuominen, Lauri Lehtinen, Gunnar Höckert, Ilmari Salminen, Martti Vainio, Kaarlo Maaninka, nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Virén…
Komea ja aktiivinen on siten ollut varsinkin juoksijoittemme ja painijoittemme sarja. Suomi on viety maailmakartalle innolla ja tarmolla!
Seurataanpa, miten käy O-kisoissa tällä kertaa!
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
