VIERASKOLUMNI Poliittista rohkeutta ja oikeudenmukaisuutta
Hallitus päätti viime viikolla pakon edessä rakennepaketista. Sen jääminen suurelta osin otsikkotasolle on pettymys. Suunnanmuutokseen tarvitaan enemmän. Konkreettisuus ja realistiset laskelmat puuttuvat.
Suomessa on työttömiä yli 300 000, valtion velka lähenee sataa miljardia ja kansantuote supistuu. Tilanne on vakava ja kierre on saatava poikki.
Hallituksen paperissa uusien työpaikkojen luominen ja talouskasvun edellytysten parantaminen jäivät aivan liian vähälle huomiolle. Keskusta on esittänyt tähän yhdeksi keinoksi miljardiluokan kasvurahastoa. Rahaston avulla valtion varallisuus otetaan aktiiviseen käyttöön esimerkiksi myymällä Telia-Soneran osakkeita ja sijoittamalla niistä saadut varat tuhansiin suomalaisiin kasvuyrityksiin. Rahastolla olisi merkittävä rooli investointien vauhdittamisessa ja 200 000 uuden työpaikan luomisessa.
Hallituksen paketissa oli lisäksi kaksi esitystä, joita keskusta ei voi hyväksyä: hallituksen tahtoa rajoittaa perheiden valinnanvapautta kotihoidon tuen käytössä ja kuntien pakkoliitoksia. Nämä asiat eivät edes tutkimusten mukaan pienennä kestävyysvajetta.
Valtiovarainministeriön toukokuussa julkistetussa Talouspolitiikan strategia 2013 -paperissa todetaan, että kotihoidon tuen keston lyhentäminen ei tuo merkittäviä julkistaloudellisia säästöjä kahdesta syystä. Ensinnäkin työllisyysvaikutusten arvioidaan olevan vain joitakin tuhansia. Toiseksi uudistus lisäisi kunnallisen päivähoidon kustannuksia enemmän kuin tuen lyhentäminen toisi säästöjä.
Keskustalle perheiden valinnanvapaus lasten hoidon suhteen on arvovalinta. Yhteiskunnan pitää luoda perheille mahdollisuudet valita niiden kulloiseenkin elämäntilanteeseen sopivin tapa hoitaa lapset. Joillekin päivähoito on toimivin ratkaisu, toisilla taas kotihoito. Toisissa perheissä lapsia jää kotihoidontuella hoitamaan isä, toisissa äiti.
Mikäli hallitus haluaa edistää tasa-arvoa yhteiskunnassa, paljon tehokkaampia keinoja ovat perhevapaiden kustannusten tasaus tai palkkatasa-arvon kehittäminen.
Hallituksen uskoa pakkoliitoksiin on myös pakko ihmetellä. Tutkimusten ja kokemusten perusteella pakkoliitokset eivät tuo säästöjä. Hallitus ei ole missään vaiheessa tuonut julki kunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen taloudellisia laskelmia, vaikka eduskunta on näitä vaatinut.
Keskustan vaihtoehto, kotikunta-maakuntamalli, jossa laajemmat hartiat vastaavat maakunnittain perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidoista ja vaativammasta sosiaalitoimesta, vastaa kuntien suurimpaan kustannuserään eli terveyspalveluihin.
Mallissa myös sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus kohti yksikanavaisuutta on helpompaa ja tietojärjestelmät ovat yhteen sovitettavissa. Keskustan esityksen pohjalta hallituksenkin tavoittelemat säästöt kuntataloudessa on saavutettavissa.
Suomen ongelmat ovat ratkaistavissa. Siihen tarvitaan kuitenkin poliittista rohkeutta ja erityistä ymmärrystä oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta. Esityksiä tehtäessä on hyvä pohtia periaatetta: auttaako tämä päätös jättämään maamme paremmassa kunnossa tuleville sukupolville.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
