Toinen haluaa reissuun ja toinen viihtyisi kotosalla – eläkepäivien erilaiset toiveet saattavat hiertää pitkässäkin liitossa

Eläkepäivien viettoon liittyvät riidat ovat tutkimusten mukaan kuitenkin kaiken kaikkiaan melko harvinaisia. LEHTIKUVA.  Kuva: Emmi Korhonen

Eläkepäivien viettoon liittyvät riidat ovat tutkimusten mukaan melko harvinaisia yli 50-vuotiailla suomalaisilla. Todennäköisesti ne kuitenkin yleistyvät iän myötä, arvioi Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkija Miika Mäki.

”Vanhemmat ja hyvin pitkään yhdessä olleet pariskunnat ovat usein hyvin yhteen hioutuneita, ja elämän varrella on todennäköisesti ollut pahempiakin kriisejä kuin eläköityminen.”

Mäki uskoo vuoden 2005 eläkeuudistuksen lisänneen eläkepäiviin liittyviä riitoja. Ennen sitä yleinen vanhuuseläkeikä oli 65 vuotta, mutta muutoksen jälkeen työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeelle on voinut jäädä joustavasti 63–68-vuotiaana ja varhennetulle vanhuuseläkkeelle jo 62-vuotiaana.

”Kun asiat eivät ole ennalta määriteltyjä, niistä pitää neuvotella, jolloin syntyy helpommin myös kitkaa. Varsinkin silloin, jos kumppaneiden välillä on ikäeroa ja toinen on jo ehtinyt eläkkeelle”, Mäki kuvailee.

Tutkimusten mukaan miehet kokevat eläköitymisen naisia useammin riidanaiheena. Ensimmäisessä avioliitossaan olevat riitelevät eläköitymisestä vähemmän kuin kahdesti tai useammin avioituneet.

”Oma tulkintani tästä on se, että avioliitoissa miehet ovat yleensä muutaman vuoden vanhempia kuin naiset, ja erityisesti toisissa ja useammissa liitoissa ikäero on isompi. Yleensä miehen eläkeikä tulee aikaisemmin, jolloin toiselle saattaa tulla painetta jäädä eläkkeelle jo 63-vuotiaana”, Mäki sanoo.

Mäen mukaan korkeakoulutetut ja asiantuntijatehtävissä olevat pitävät muita enemmän työstään. He jatkavat työntekoa pidempään ja usein vielä eläkeiän jälkeenkin.

Matalammin koulutetut tekevät useammin ruumiillisempaa työtä, jolloin heillä ei välttämättä ole samanlaisia edellytyksiä jatkaa työtä 63 ikävuoden jälkeen.

Pariskunnan hyvin erilaiset ajatukset eläköitymisen ajankohdasta synnyttävät herkästi erimielisyyksiä. Työt sitovat yleensä vahvasti tiettyyn paikkaan ja varsinkin aikaan, jolloin toisen työt vaikuttavat pariskunnan yhteiseen arkeen leimallisesti.

”Moni saattaa myös tiedostaa eläkeiän lähestyessä tai heti eläköitymisen jälkeen, että nyt ovat ne viimeiset hetket tehdä tiettyjä asioita, kun molemmat ovat vielä toimintakykyisiä. Ja jos toinen haluaa vain tehdä töitä, kyllä se voi ehdottomasti aiheuttaa pahaa verta pariskunnan välille.”

Mäen mukaan monella eläkeikää lähestyvällä on ajatuksena, että eläkkeellä ehtii tehdä sellaisia projekteja tai matkoja, joihin ei ole töiden lomassa ollut aikaa.

Myös ajatus siitä, että "eläkkeellä olen onnellinen" on yleinen. Tutkimusten mukaan eläköityminen todella on yhteydessä kohonneeseen onnellisuuteen, mutta samaan aikaan myös kognitiivisen ja fyysisen toimintakyvyn laskuun. Jälkimmäinen ei Mäen mukaan selity pelkästään iällä, vaan myös eläköitymisen mukanaan tuomalla passivoitumisella.

”Tällä perusteella ei siis ehkä kannata tuudittautua ajatukseen, että elämä ja onni alkavat vasta eläkkeellä. Toisaalta on vielä huonompi vaihtoehto, jos ei tee mitään suunnitelmia eläkkeelle jäämisen varalle”, Mäki huomauttaa.

”Silloin putoaa vielä enemmän tyhjän päälle ja terveyden ja toimintakyvyn lasku voi olla vielä jyrkempi.”

Unelmoiminen, eläkepäivien suunnittelu sekä uusien rutiinien löytäminen on siis äärimmäisen tärkeää, vaikka onnen ja autuuden sijaan eläköityminen on monelle enemmänkin kriisi tai jopa shokki.

Kun vanhempi pariskunta hakeutuu pariterapiaan, on hyvin yleistä, että pariskunnalla on erilaisia ajatuksia myös eläkepäivien vietosta, kertoo Väestöliiton pari- ja perhepsykoterapeutti Nina Kauppinen.

”Oman kokemukseni mukaan tyypillisintä on, että toinen on aktiivisempi ja haluaisi matkustaa ja tehdä sitä ja tätä, mutta toinen on ehkä työelämästäkin väsähtänyt ja haluaisi vain olla nojatuolissa lukemassa kirjaa.”

Vaihtoehtoisesti toinen on saattanut jäädä eläkkeelle paljon aiemmin ja on jo tottunut omiin kuvioihinsa, Kauppinen kuvaa.

”Toinen saattaa eläköityessään tulla hiukan sotkemaankin näitä kuvioita.”

Pariterapiassa monesti nousevat esille myös eläkeiän mukanaan tuomat tyhjyyden tunteet, jotka usein säteilevät myös parisuhteeseen: riittääkö tämä, ja emmekö me todella aio tehdä enää mitään merkityksellistä?

Kauppisen kokemuksen mukaan niissä parisuhteissa, joissa eläkepäivien viettoon liittyvät ajatukset ovat hyvin erilaisia ja riitaisia, on usein taustalla vuosikausien ongelmavyyhtejä. Jos on aina ollut kiireistä ja arkea on vain suoritettu, ongelmat voivat vyöryä päälle vasta eläkkeellä.

”Eläkkeellä on tavallaan pakkokin pysähtyä miettimään, mitä nyt. Tai toisaalta, voisiko elämässä tapahtua vielä jotain uutta ja ihanaa ja onnistuuko se tämän kumppanin kanssa.”

Kauppisen mukaan entistä useampi eläkeläispariskunta tulee pariterapiaan pohtimaan, onko heillä enää mitään yhteistä. Toisaalta yleinen ajatus on myös se, kannattaako tässä iässä enää erota.

”Mitä vanhemmasta pariskunnasta on kyse, sitä vahvemmin suhteeseen liittyy sellainen oletus, että kun on kerran naimisiin menty, kaipa sitä sitten ollaan yhdessä hamaan tappiin asti ja kaikkea siedetään ja sinnitellään.”

Kauppinen huomauttaa, että nykyajan 60–70-vuotiaat ovat hyvin virkeitä ja nuorekkaita – tavallaan kuin entisajan viisikymppisiä. Jos ajatukset eläkepäivien vietosta ovat täysin erilaiset, se voi entistä useammin olla jopa eron syy.

Väestöntutkimuslaitoksen tutkija Mäki puolestaan kertoo, että ikääntyneiden avioerot ovat lisääntyneet merkittävästi 30 vuoden aikana.

Juttua päivitetty 17.8.2025 klo 11.39: Juttu on julkaistu alun perin lauantaina 16.8.2025 ja sitä on korjattu sunnuntaina 17.8.2025 kello 10.45: Joustava 63–68 vuoden eläkeikä ei ole enää voimassa, vaan varhaisin eläkeikä määräytyy nykyään syntymävuoden mukaan. Varhennetusta vanhuuseläkkeestä on luovuttu.