Siunaakylväjät maamme
SANA SUNNUNTAIKSI
”Leipää pelloilta maan ruumiin ruuaksi saamme. Nälästä varjele, Herramme, siunaa kylväjät maamme.”
Näin me veisasimme viime viikolla Ylivallin kylän kuivaajalla. Olimme kokoontuneet perinteiseen tapaamme rukoilemaan siunausta kylvöjä alettaessa. On tuntunut tärkeältä kokoontua yhteen ennen toukotöihin ryhtymistä.
Näin olemme tehneet jo 1990-luvulta lähtien joka vuosi. Me olemme olleet siellä pellon laidalla jo silloin, kun tapa ei ollut vielä laajalti levinnyt eikä siitä juuri juttuja tai uutisia näkynyt. Nykyään se on yleistynyt ja pitkin maata on havahduttu asiaan.
Ilman Jumalan siunausta ihmisen vaivannäkö on turhaa ja työn tulokset valuvat hiekkaan. On tärkeää hiljentyä ennen töihin ryhtymistä Jumalan eteen, kantaa hänelle tarpeensa ja pyytää häneltä apua. Ihmisen oma uurastus ei vielä takaa siunattua lopputulosta. Meidän mahdollisuutemme ovat Jumalassa ja hänen hyvyydessään. Hän antaa siunauksensa ja silloin me menestymme ja meidän työmme kantaa hedelmää.
Sitten kun kaikki on tehty, mitä on osattu ja voitu, voi hyvillä mielen jättää kaiken Herran haltuun.
Kylvöaika on kiireistä mutta myös palkitsevaa aikaa. Kylvetyssä pellossa silmä lepää ja se on toivoa täynnä. Meillä ei ole koettu kylvöjen aikaan hautajaistunnelmia.
Raamattu välittää meille kyllä sellaisenkin näköalan. Psalminkirjoittaja sanoo: ”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.”
Muinaisessa Israelissa kylvöaika koettiin suruajaksi, siemenen hautajaisiksi. Tottahan se on, mutta meillä ei ole totuttu näin ajattelemaan. Meillä kylvöaika on hyvää aikaa ja toivoa täynnä.
Toivossa me ihmiset muutenkin tätä elämme matkaa teemme. Tulevaisuus voi tuntua epävarmalta monella tapaa, mutta toivoaan ei pidä heittää. Toivo pitää yllä elämää. Ihminen ei saa itse liitettyä elämäänsä toivoa, vaan toivon antaa meille Jumala.
Jumalalla on hallussaan kaikki. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia, minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä.” Jumala on meidän turvamme polvesta polveen. Hänen puoleensa me käännymme nyt ja aina.
Siis me pyydämme: siunaa kylväjät maamme.
Kerran tulee aika
– milloin, sen Herra tietää –
jolloin yö on kirkas kuin päivä
eikä ilta enää pimene.
Silloin virtaavat Jerusalemista
elämää antavat vedet.
Puolet niistä juoksee itäiseen mereen,
puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä.
Sinä päivänä Herra on oleva
koko maanpiirin kuningas.
Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala
ja hänen nimensä ainoa,
jota avuksi huudetaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
